Search
Kategoriat
blogi

Toimiston sisäilma ja aivot: mitä tutkimukset kertovat CO₂:sta, pienhiukkasista ja VOC-yhdisteistä?

Sisäilman laadulla on tutkitusti mitattava yhteys ajatteluun ja keskittymiseen. Kävimme läpi kaksi Harvardin tutkimusta: toisen laboratoriosta, toisen oikeista toimistoista.

TIIVISTETTYNÄ
Laboratoriokokeessa kognitiiviset testipisteet olivat parhaassa sisäilmassa keskimäärin kaksinkertaiset tavanomaiseen toimistoon verrattuna.
Oikeissa toimistoissa pienhiukkasten ja hiilidioksidin nousu näkyi pieninä mutta johdonmukaisina muutoksina, eniten keskittymisessä.
Suomalaisissa toimistoissa VOC-pitoisuudet ovat yleensä pieniä. Yksittäisen rakennuksen tilanne selviää vain mittaamalla.
TUTKIMUS 1/2 · LABORATORIOKOE

Kun sisäilma parani, testipisteet jopa kaksinkertaistuivat

Harvardin T.H. Chan School of Public Healthin tutkijat seurasivat 24 toimistotyöntekijää kuuden työpäivän ajan kontrolloidussa toimistolaboratoriossa. Osallistujat eivät tienneet, millaista ilmaa he kulloinkin hengittivät. Olosuhteita oli neljä: tavanomainen toimisto (VOC 500–700 µg/m³), matala VOC-taso eli ”vihreä” (alle 50 µg/m³), matala VOC-taso ja tehostettu ilmanvaihto eli ”vihreä+”, sekä vihreä+, johon lisättiin keinotekoisesti hiilidioksidia (Allen ym. 2016).

Jokaisen päivän päätteeksi tehtiin 90 minuutin kognitiivinen testi, joka mittasi päätöksentekoa yhdeksällä osa-alueella. Kokonaispisteet olivat vihreässä ympäristössä keskimäärin 61 % ja vihreä+ -ympäristössä 101 % korkeammat kuin tavanomaisessa toimistossa (Allen ym. 2016).

Kognitiiviset kokonaispisteet
Tavanomainen toimisto = 100
Tavanomainen toimisto
100
Vihreä: matala VOC
161
Vihreä+: matala VOC ja tehostettu ilmanvaihto
201
+299 %
Tiedon käyttö
+288 %
Strategia
+131 %
Kriisinhallinta

Suurimmat osa-aluekohtaiset erot, vihreä+ verrattuna tavanomaiseen toimistoon. Luvut ovat eroja testipisteissä selvästi erilaisten koeolosuhteiden välillä, eivät mittari ihmisen yleisestä suorituskyvystä. Tutkimuksen ensisijainen rahoittaja oli ilmanvaihtolaitevalmistaja Carrier (COGfx Study).

TUTKIMUS 2/2 · SEURANTA OIKEISSA TOIMISTOISSA

Pienetkin pitoisuusnousut näkyivät keskittymisessä

Toinen Harvardin tutkimusryhmä seurasi 302 toimistotyöntekijää 42 rakennuksessa kuudessa maassa (Kiina, Intia, Meksiko, Thaimaa, Iso-Britannia ja Yhdysvallat), kutakin vuoden ajan. Työpisteen sensori mittasi reaaliaikaisesti pienhiukkasia (PM2.5) ja hiilidioksidia. Hiilidioksidia käytettiin samalla ilmanvaihdon riittävyyden mittarina. Vuoden aikana osallistujat tekivät puhelimella toistuvasti kahta lyhyttä testiä (Cedeño Laurent ym. 2021).

Kyseessä on havainnoiva seurantatutkimus. Se osoittaa yhteyden, mutta ei yksinään todista syy-seuraussuhdetta.

NÄIN TESTIT TOIMIVAT
Värisanatesti

Ruudulla näkyy värin nimi, ja tehtävänä on valita mahdollisimman nopeasti nappi, joka vastaa tekstin väriä. Sanan merkityksestä ei saa välittää.

HELPPO
VIHREÄ
Sana ja väri ovat samat. Oikea vastaus: vihreä.
VAIKEA
SININEN
Sana sanoo ”sininen”, mutta väri on vihreä. Oikea vastaus: vihreä.

Vaikeaan tehtävään menee aina vähän enemmän aikaa, koska aivot haluavat lukea sanan. Tutkijat mittasivat, kuinka paljon kauemmin vaikeaan tehtävään meni kuin helppoon. Mitä suurempi ero, sitä enemmän sana häiritsi keskittymistä.

Laskutesti

Kymmenen kaksinumeroista yhteen- ja vähennyslaskua, esimerkiksi 47 + 28 tai 83 − 39. Mitataan, kuinka nopeasti vastataan ja kuinka monta oikeaa vastausta minuutissa ehditään antaa.

Kuinka paljon testitulokset heikkenivät?
Kun sisäilman pienhiukkaspitoisuus nousi 8,8 µg/m³ tai hiilidioksidipitoisuus 315 ppm. Jokainen muutos on heikennys: aikaa kului enemmän (+) ja oikeita vastauksia tuli vähemmän (−). Mitä pidempi palkki, sitä suurempi muutos.
Pienhiukkaset (PM2.5)
Hiilidioksidi (CO₂)
*Epävarma tulos, voi johtua sattumasta
Värisanatesti: vaikeisiin tehtäviin meni enemmän lisäaikaa
+6,2 %
+7,9 %
Laskutesti: oikeita vastauksia minuutissa
−1,5 %
−0,7 %*
Värisanatesti: oikeita vastauksia minuutissa
−0,7 %
−1,3 %
Laskutesti: vastausaika
+0,7 %*
+1,1 %
Värisanatesti: vastausaika
+0,8 %
+0,9 %

Mitä luvut käytännössä tarkoittavat?

Useimmat muutokset ovat noin prosentin luokkaa, eli yksittäisellä hetkellä ei mitään dramaattista. Selvästi suurin muutos näkyi värisanatestin vaikeissa tehtävissä: kun pitoisuudet nousivat, niihin kului 6–8 % enemmän lisäaikaa. Juuri ne mittaavat kykyä keskittyä, kun jokin häiritsee (Cedeño Laurent ym. 2021). Avokonttorissa työskentelevä tietää, miksi juuri se on oleellista.

Pienhiukkasten yhteys testituloksiin oli tilastollisesti merkitsevä vasta, kun pitoisuus oli vähintään 12 µg/m³. Tyypillinen pitoisuus työaikana oli Iso-Britanniassa noin 1 µg/m³ ja Yhdysvalloissa 1,7 µg/m³, Kiinassa 18 µg/m³ (Cedeño Laurent ym. 2021).

Kaksi erilaista tutkimusta, sama suunta

Laboratoriokoe näyttää, kuinka suuria eroja syntyy, kun sisäilma on selvästi huono tai selvästi hyvä. Toimistoseuranta taas näyttää, että pienetkin arkiset vaihtelut näkyvät, vähemmän dramaattisesti mutta johdonmukaisesti. Kummassakin useampi tekijä oli itsenäisesti yhteydessä tuloksiin (Allen ym. 2016; Cedeño Laurent ym. 2021). Siksi sisäilmaa kannattaa katsoa kokonaisuutena: kemialliset epäpuhtaudet, hiukkaset ja riittävä ilmanvaihto yhdessä.

Entä Suomessa?

Kumpaakaan tutkimusta ei tehty Suomessa, eikä tuloksia voi suoraan yleistää suomalaisiin työpaikkoihin. Työterveyslaitoksen mittausaineiston perusteella VOC-pitoisuudet suomalaisten toimistojen sisäilmassa ovat tyypillisesti pieniä (Työterveyslaitos 2021).

Toimistotyyppisille tiloille Työterveyslaitos on antanut TVOC-pitoisuudelle viitearvon 80 µg/m³. Se perustuu toimisto-, koulu-, terveydenhoito- ja päiväkotikohteiden mittauksiin: 90 prosentissa kohteista pitoisuus jää tätä pienemmäksi. Viitearvo ei ole terveysperusteinen raja, vaan sen avulla tunnistetaan tavanomaisesta poikkeavat tilanteet (Työterveyslaitos 2024). Asunnoille ja muille oleskelutiloille asumisterveysasetus antaa TVOC-pitoisuudelle toimenpiderajan 400 µg/m³ (STM 545/2015). Luvut kertovat siis eri asioista: toinen siitä, mikä on tavallista, toinen siitä, milloin on ryhdyttävä toimiin.

Asetuksen soveltamisohje muistuttaa, ettei 400 µg/m³:n alittuminen tarkoita, että sisäilma olisi automaattisesti kunnossa. Yksittäiselle yhdisteelle toimenpideraja on 50 µg/m³, ja eräille kosteusvaurioihin liittyville yhdisteille, kuten 2-etyyli-1-heksanolille ja TXIB:lle, vain 10 µg/m³ (Valvira 2016, päivitetty 2024).

Pienhiukkasille (PM2.5) asetuksen toimenpideraja sisäilmassa on 25 µg/m³ vuorokauden mittauksessa (STM 545/2015). Harvardin seurannan 12 µg/m³ ei ole suoraan verrattavissa siihen, koska tutkimuksessa tarkasteltiin hetkellisiä pitoisuuksia.

Yksittäisessä rakennuksessa voi silti esiintyä poikkeavia pitoisuuksia tai yksittäisiä merkityksellisiä yhdisteitä. Siksi olennaista on selvittää, mitä juuri teidän tilojenne sisäilmassa on.

LUE MYÖS
VOC-yhdisteet sisäilmassa – mitä niistä on hyvä tietää?
Mistä VOC-yhdisteet tulevat, mitä terveysvaikutuksia niihin voi liittyä ja miten niitä voi välttää.

Miten me selvitämme sisäilman laatua?

Sisäilman laatua ei näe silmällä eikä haista luotettavasti nenällä. Pelkkä VOC-mittauskaan ei yksinään riitä, vaan se on apukeino kokonaisvaltaisessa tutkimuksessa (Valvira 2016, päivitetty 2024). Rakennusterveysasiantuntijana teen työn mittareiden, näytteiden ja laboratorioanalyysien avulla. Tavallisimmat menetelmät:

Olosuhdemittaukset
Lämpötila, kosteus, CO₂ ja paine-erot, tarvittaessa jatkuvana seurantana. Näin nähdään, riittääkö ilmanvaihto ja pysyvätkö olosuhteet kunnossa – eivätkä tarjoa homeelle sopivaa juhlapaikkaa.
VOC-tutkimukset
Ilmanäyte kertoo, mitä tilassa hengitetään. Materiaalinäyte (bulk) paljastaa rakenteen yhdisteet. FLEC-mittaus eli pintapäästömittaus mittaa päästöt suoraan pinnasta rakennetta rikkomatta.
Hiukkaset ja kuidut
Hienon ja karkean pölyn määrä sekä teollisten mineraalikuitujen määritys ilmasta ja pinnoilta.
Mikrobit ja rakenteet
Mikrobinäytteet, kuntotutkimukset, merkkiainekokeet ja ilmanvaihtojärjestelmän tarkastus, kun epäillään kosteus- tai rakennevauriota.

Yhdessä kohteessa ei yleensä tarvita kaikkea. Valitsemme menetelmät tilanteen mukaan. Katso kaikki sisäilmatutkimuksemme

Epäiletkö toimistosi tai kotisi sisäilman laatua?

Kerro tilanteesta, niin katsotaan yhdessä, mikä tutkimus sopii juuri teille.

OTA YHTEYTTÄ →
Lähteet
Allen JG ym. Associations of Cognitive Function Scores with Carbon Dioxide, Ventilation, and Volatile Organic Compound Exposures in Office Workers. Environmental Health Perspectives 2016;124(6):805–812. PubMed
Cedeño Laurent JG ym. Associations between acute exposures to PM2.5 and carbon dioxide indoors and cognitive function in office workers. Environmental Research Letters 2021. IOPscience
Työterveyslaitos. Haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (VOC) pitoisuudet toimistojen sisäilmassa vähäisiä. Tiedote 2.2.2021. ttl.fi
Työterveyslaitos. Työterveyslaitoksen viitearvot sisäilman kemiallisille yhdisteille ja mikrobeille toimistotyyppisissä kohteissa. Päivitetty 4.4.2024. ttl.fi
Valvira. Asumisterveysasetuksen soveltamisohje, osa III (§ 14–19). Ohje 8/2016, päivitetty 3.5.2024. PDF
Sosiaali- ja terveysministeriön asetus asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisistä olosuhteista 545/2015, 15 § ja 19 §. Finlex
Kategoriat
blogi

Asunto- ja kiinteistökauppariidat – ostajan ja myyjän vastuut sekä kuntotarkastuksen merkitys

Asunto- ja kiinteistökauppa on useimmille elämän suurin yksittäinen hankinta, ja juuri siksi kaupan jälkeen ilmenevät ongelmat tuntuvat erityisen raskailta. Kosteusvaurio, homevaurio tai muu piilevä virhe ei useinkaan tule ilmi ennen kuin asunnossa on jo asuttu jonkin aikaa – ja silloin edessä voi olla pitkä ja kuluttava riita ostajan ja myyjän välillä. Suurin osa näistä riidoista olisi vältettävissä, kun kauppaa edeltävä selvitystyö ja osapuolten velvollisuudet tunnetaan riittävän hyvin.

Ostajan velvollisuudet: ennakkotarkastus ei ole vapaaehtoinen

Suomen laki lähtee siitä, että ostajalla on niin sanottu ennakkotarkastusvelvollisuus eli selonottovelvollisuus. Käytännössä tämä tarkoittaa, että ostajan on tarkastettava kohde huolellisesti ennen kauppaa, ja hän ei voi enää kaupan jälkeen vedota virheenä sellaiseen seikkaan, jonka olisi pitänyt tulla ilmi tavanomaisessa tarkastuksessa. Tämä velvollisuus ei kuitenkaan ulotu rakenteiden avaamiseen tai erityisiin teknisiin tutkimuksiin – niitä ostajalta ei voida vaatia ilman erityistä syytä epäillä vikaa.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että pelkkä silmämääräinen kierros asunnossa ei riitä, jos myyjä tai välittäjä on antanut viitteitä esimerkiksi aiemmasta kosteusvauriosta, remontin puutteellisuudesta tai rakennuksen iästä johtuvista riskeistä. Tällaisessa tilanteessa ostajan kannattaa teettää asiantuntijalla kuntotarkastus tai tarvittaessa laajempi kuntotutkimus ennen kauppapäätöstä – ei vasta ongelman ilmettyä.

Myyjän velvollisuudet: tiedonantovelvollisuus on tiukka

Myyjällä puolestaan on tiedonantovelvollisuus: hänen on kerrottava ostajalle kaikki tiedossaan olevat seikat, jotka voivat vaikuttaa kauppaan – myös sellaiset, joita ostaja ei osaa erikseen kysyä. Aiemmat kosteus- tai homevauriot, tehdyt korjaukset ja niiden laajuus, sekä tiedossa olevat rakenteelliset ongelmat kuuluvat kaikki tämän velvollisuuden piiriin. Jos myyjä on tietoisesti jättänyt kertomatta tällaisen seikan tai antanut siitä virheellisen kuvan, kyse voi olla laatuvirheestä riippumatta siitä, olisiko ostaja voinut sen itse tarkastuksessa havaita.

Tässä kohtaa moni riita syntyy juuri siitä, että kumpikin osapuoli vetoaa omaan käsitykseensä siitä, mitä tiedettiin ja milloin. Puolueettoman asiantuntijan laatima kuntotarkastus- tai kuntotutkimusraportti on tällöin arvokas, koska se dokumentoi kohteen kunnon tietyllä hetkellä ja antaa molemmille osapuolille yhteisen, faktapohjaisen lähtökohdan.

Miksi kuntotarkastusraporttiin luotetaan – ja miksi sen laatu ratkaisee

Sekä ostaja että myyjä nojaavat käytännössä samaan dokumenttiin: kuntotarkastusraporttiin. Ostaja tekee sen perusteella ostopäätöksensä ja hinnoittelee mahdolliset riskit, myyjä puolestaan voi vedota siihen osoittaakseen kertoneensa kohteen kunnosta rehellisesti. Juuri tämän vuoksi raportin kattavuudella ja laadulla on suuri merkitys – pintapuolinen, kiireessä tehty tarkastus ei välttämättä tunnista niitä rakenteita, joissa riski todellisuudessa piilee.

Tyypillisiä riskirakenteita, joihin kannattaa kiinnittää erityistä huomiota etenkin vanhemmissa kiinteistöissä, ovat muun muassa:

  • maanvastaiset ja maanvaraiset alapohjarakenteet, joissa kosteus pääsee nousemaan rakenteisiin
  • tasakatot ja niiden liittymäkohdat, jotka ovat alttiita vuodoille
  • märkätilojen vedeneristykset, erityisesti ennen 1990-luvun puoliväliä rakennetuissa kohteissa
  • ryömintätilaiset alapohjat, joissa tuuletus on puutteellinen
  • vanhat putkistot ja niiden liitokset, joissa piilovuodot ovat mahdollisia

Kun jokin näistä rakenteista on kohteessa, pelkkä aistinvarainen kuntotarkastus ei useinkaan riitä – silloin tarvitaan kuntotutkimus, jossa rakenteita avataan ja kosteutta mitataan mittalaittein. Tämä ero on juuri se, joka usein ratkaisee riitatilanteessa: oliko tehty tarkastus riittävä kyseisen rakennuksen riskeihin nähden.

Kun virhe löytyy: reklamaatio on tehtävä ajoissa

Jos kaupan jälkeen ilmenee virhe, ostajan on reklamoitava eli ilmoitettava virheestä myyjälle kohtuullisessa ajassa siitä, kun virhe on havaittu tai se olisi pitänyt havaita. Tästä säädetään sekä maakaaressa (kiinteistökauppa) että asuntokauppalaissa (asunto-osakkeet), ja vaatimus on kummassakin samansisältöinen. Reklamaatiota ei voi lykätä loputtomiin: oikeuskäytännössä kohtuullisena aikana on pidetty yleensä muutamasta kuukaudesta noin puoleen vuoteen, ja aika alkaa kulua jo siitä hetkestä, kun virheen olisi pitänyt tulla ilmi – ei vasta siitä, kun ostaja itse päättää selvittää asiaa tarkemmin.

Erityisen tärkeää on, että reklamaatio ei ole pelkkä ilmoitus ”asunnossa on virhe”. Sen tulee sisältää myös vaatimus – esimerkiksi hinnanalennus tai kaupan purku – ja riittävän yksilöity kuvaus virheestä. Tässä vaiheessa asiantuntijan tekemä kuntotutkimus on usein välttämätön: se osoittaa objektiivisesti, mistä virheessä on kyse, kuinka laaja se on ja mikä sen todennäköinen syntytapa ja -ajankohta on. Ilman tällaista dokumentaatiota reklamaatio jää helposti liian yleisluontoiseksi, mikä heikentää ostajan asemaa mahdollisessa riidassa.

Asiantuntija-apu riitatilanteessa

Kun asunto- tai kiinteistökauppariita etenee esimerkiksi kuluttajariitalautakuntaan tai käräjäoikeuteen, molemmat osapuolet tarvitsevat usein puolueettoman asiantuntijan lausunnon. Sertifioitu rakennusterveysasiantuntija tai kosteusvaurion kuntotutkija pystyy arvioimaan, täyttikö alkuperäinen kuntotarkastus sille asetetut vaatimukset, mistä havaittu virhe todennäköisesti johtuu ja milloin se on todennäköisesti syntynyt – kysymyksiä, jotka usein ratkaisevat koko riidan lopputuloksen.

Jos olet ostajana tai myyjänä ajautumassa kauppariitaan, tai haluat varmistaa ennen kauppaa, ettei kohteessa ole piileviä riskejä, kannattaa ottaa yhteyttä ajoissa. Mitä varhaisemmassa vaiheessa asiantuntija pääsee mukaan, sitä paremmin tilanne on vielä hoidettavissa ilman pitkittyvää riitaa.

Suomen Sisäilmatutkimus Oy avustaa mielellään myös itse reklamaation laatimisessa: kokoamme tarvittavan teknisen näytön ja autamme kuvaamaan virheen ja sen laajuuden niin, että reklamaatio täyttää sille asetetut vaatimukset. Lisäksi voimme tarvittaessa suositella yhteistyökumppaneitamme – kokeneita, nimenomaan asunto- ja kiinteistökauppariitoihin erikoistuneita juristeja – jotta sinun ei tarvitse etsiä oikeaa asiantuntijaa yksin.

Ota yhteyttä

Oletko osapuolena asunto- tai kiinteistökauppariidassa? Puolueeton asiantuntija riitatilanteisiin auttaa selvittämään vaurion syyn, laajuuden ja iän faktapohjaisesti. Ota yhteyttä.

Kategoriat
blogi

Kloorianisolit ja mikrobit – mikä niiden yhteys on?

Kloorianisoleista puhuttaessa huomio kiinnittyy usein vanhoissa rakennusmateriaaleissa käytettyihin kloorifenolipohjaisiin puunsuoja-aineisiin. Ne ovat tärkeä osa ilmiötä, mutta eivät koko selitys.

Kloorianisolien muodostumiseen liittyy olennaisesti myös mikrobien toiminta.

Kloorifenoli ja kloorianisoli eivät ole sama yhdiste. Rakennusmateriaaleissa käytetyt kloorifenolit ovat lähtöaineita, joista mikrobit voivat aineenvaihduntansa seurauksena muodostaa kloorianisoleja. Kloorianisoleja tarkasteltaessa onkin tärkeää ymmärtää kemiallisen ilmiön lisäksi myös sen mikrobiologinen tausta.

Kloorifenolista kloorianisoliksi

Kloorifenoleja käytettiin aikaisemmin puutavaran suojaamiseen mikrobikasvulta ja lahoamiselta. Suomessa tunnettu esimerkki on sahatavaran sinistymisen estämiseen käytetty KY-5-valmiste.

Kun kloorifenoleja sisältävässä materiaalissa esiintyy mikrobeja ja olosuhteet mahdollistavat niiden aineenvaihdunnan, mikrobit voivat muuntaa kloorifenoleja kloorianisoleiksi. Yksi tähän liittyvistä mekanismeista on biometylaatio.

Mitä biometylaatiossa tapahtuu?

  • Rakenne muuttuu: Mikrobi muuttaa kloorifenolin kemiallista rakennetta.
  • Metyyliryhmä liittyy: Yhdisteeseen liitetään metyyliryhmä.
  • Uusi yhdiste syntyy: Esimerkiksi tetrakloorifenolista voi muodostua tetrakloorianisolia.

Kyse ei siis ole siitä, että vanhassa rakennusmateriaalissa oleva kloorifenoli alkaisi ajan myötä itsestään haista kloorianisolilta. Kloorianisolien muodostumisessa kemiallinen lähtöaine ja biologinen toiminta kytkeytyvät toisiinsa.

Miksi mikrobit muodostavat kloorianisoleja?

Kloorifenolien antimikrobiset ominaisuudet ovat yksi syy siihen, miksi niitä on aikanaan käytetty puunsuoja-aineissa. Mikrobit pystyvät kuitenkin aineenvaihduntansa avulla muuntamaan ympäristössään olevia yhdisteitä.

Kloorifenolien metyloituminen muuttaa yhdisteen kemiallisia ominaisuuksia ja voi vähentää sen haitallisuutta mikrobille. Samalla muodostuu kloorianisoleja.

Rakennuksen käyttäjän näkökulmasta seurauksena voi olla aivan toisenlainen ongelma:

  • Matala hajukynnys: Jo hyvin pienet pitoisuudet voivat aiheuttaa havaittavan hajun.
  • Tunnistettava haju: Hajua kuvaillaan usein tunkkaiseksi, maakellarimaiseksi tai niin sanotuksi ”mummolan hajuksi”.

Mitä kloorianisolilöydös kertoo mikrobeista?

Kun materiaalissa olevat mikrobit muuntavat kloorifenoleja kloorianisoleiksi, materiaalissa on tapahtunut mikrobien aktiivista aineenvaihduntaa.

Tämä yhteys on tärkeä ymmärtää: kloorianisolien muodostuminen ei ole pelkästään vanhoihin puunsuoja-aineisiin liittyvä kemiallinen ilmiö, vaan siihen liittyy mikrobien toiminta materiaalissa.

Entä jos materiaali myöhemmin kuivuu?

  • Aktiivisuus vähenee: Mikrobien aktiivinen kasvu ja aineenvaihdunta voivat vähentyä tai pysähtyä olosuhteiden muuttuessa.
  • Kasvusto ei kuivu pois: Kuivuminen ei itsessään poista materiaaliin jo muodostunutta mikrobikasvustoa.
  • Kloorianisolit säilyvät: Jo muodostuneita kloorianisoleja voi edelleen esiintyä materiaaleissa ja kulkeutua niistä sisäilmaan.

Kloorianisolilöydöksen perusteella ei kuitenkaan voida päätellä mikrobikasvuston määrää, laajuutta tai aktiivisuutta tutkimushetkellä. Näiden selvittäminen edellyttää rakenteen ja materiaalien tutkimista muilla menetelmillä.

Tarvitaanko kloorianisolien muodostumiseen kosteusvaurio?

Kloorianisolien muodostumiseen tarvitaan olosuhteet, joissa mikrobien aineenvaihdunta on mahdollista. Kosteudella on tässä keskeinen merkitys.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että rakennuksessa pitäisi olla laaja tai silmin havaittava kosteusvaurio:

  • Paikallinen kasvu: Mikrobikasvua voi esiintyä paikallisesti materiaalissa.
  • Paikalliset kosteusolosuhteet voivat riittää: Koko rakenteen ei tarvitse olla laajasti kostea, jotta materiaalissa voi esiintyä mikrobitoiminnalle riittäviä olosuhteita.
  • Hajun voimakkuus voi hämätä: Hyvin pienetkin kloorianisolipitoisuudet voidaan havaita hajuna.

Hajun voimakkuudesta ei siis voida suoraan päätellä mikrobikasvuston tai mahdollisen kosteusvaurion laajuutta.

Kloorianisolilöydös onkin syy selvittää myös rakenteiden mikrobiologista ja kosteusteknistä tilaa – ei vain hajun kemiallista lähdettä.

Yhteenveto: ongelma ei ole vain kemiallinen kysymys

Kloorianisoli-ilmiössä yhdistyvät rakennusmateriaalien kemiallinen historia, kosteusolosuhteet ja mikrobien toiminta. Vanhoissa materiaaleissa olevat kloorifenolit muodostavat lähtökohdan, mutta niiden muuttuminen kloorianisoleiksi liittyy mikrobien toimintaan.

Siksi kloorianisoleja tutkittaessa ei ole olennaista kysyä ainoastaan:

”Onko rakennuksessa käytetty kloorifenoleilla käsiteltyä puuta?”

Yhtä tärkeä kysymys kuuluu:

”Mitä materiaalissa on tapahtunut sen jälkeen?”

Kloorianisolien syntymekanismin ymmärtäminen auttaa tulkitsemaan tutkimustuloksia oikein. Koska kloorianisolilöydös ei yksin määritä mikrobikasvuston määrää, laajuutta tai tämänhetkistä aktiivisuutta, löydöstä on perusteltua tarkastella osana rakennuksen kokonaisvaltaista tutkimista.

 

Kirjoittanut Sisäilma-asiantuntija Sarianna Suhonen

Kategoriat
blogi

Kuntotutkimus vai kuntotarkastus? Näin ne eroavat toisistaan

Moni käyttää termejä kuntotarkastus ja kuntotutkimus tarkoittaen samaa asiaa, vaikka todellisuudessa kyse on kahdesta täysin erilaisesta tutkimusmenetelmästä.

Ero on tärkeä erityisesti silloin, kun rakennuksessa epäillään kosteus-, home- tai sisäilmaongelmaa.

Kuntotarkastus antaa yleiskuvan rakennuksen kunnosta

Kuntotarkastus tehdään usein esimerkiksi asuntokaupan yhteydessä. Yleisimmin kyse on niin sanotusta asuntokaupan kuntotarkastuksesta (AKK), joka perustuu alan suoritusohjeisiin ja käytäntöihin.

Sen tarkoituksena on antaa yleiskuva rakennuksen kunnosta, mahdollisista riskirakenteista ja havaittavista puutteista.

Kuntotarkastus perustuu yleensä:

  • aistinvaraisiin havaintoihin
  • rakenteita rikkomattomiin menetelmiin
  • näkyvien riskien arviointiin
  • kosteuden pintapuoliseen tarkasteluun

Monissa kohteissa voidaan tehdä myös rajattuja rakenneavauksia, erityisesti silloin, jos rakennuksessa on riskirakenteita tai jokin rakenne herättää epäilyn mahdollisesta vauriosta.

Avausten tarkoituksena on yleensä tarkistaa rakenteiden kuntoa aistinvaraisesti ja mitata mahdollisia kosteuksia.

Kuntotarkastuksessa rakenneavaukset ovat kuitenkin usein melko rajattuja, eikä rakenteista yleensä oteta materiaalinäytteitä laboratoriotutkimuksiin samalla tavalla kuin varsinaisissa kuntotutkimuksissa.

Tämän vuoksi kuntotarkastus ei välttämättä riitä selvittämään:

  • onko rakenteessa mikrobivaurio
  • kuinka laajasta vauriosta on kyse
  • mistä sisäilmaongelma tai oireilu johtuu
  • miten ongelma pitäisi korjata

Kuntotarkastus voi kuitenkin antaa tärkeää tietoa siitä, tarvitaanko rakennuksessa tarkempia lisätutkimuksia.

Kuntotutkimuksessa selvitetään ongelman todellinen syy

Kuntotutkimus on huomattavasti tarkempi ja teknisempi tutkimus.

Sen tavoitteena ei ole pelkästään havaita oireita tai riskejä, vaan selvittää:

  • mistä ongelma johtuu
  • kuinka laaja ongelma on
  • mitä rakenteissa todella tapahtuu
  • mitä korjauksia rakennus tarvitsee

Kuntotutkimuksessa voidaan käyttää esimerkiksi:

  • rakenneavauksia
  • kosteusmittauksia
  • materiaalinäytteitä
  • mikrobianalyysejä
  • paine-ero- ja ilmavuototarkasteluja
  • ilmanvaihdon ja olosuhteiden arviointia
  • lämpökuvauksia

Tutkimukset suunnitellaan aina kohteen ja epäillyn ongelman mukaan.

Miksi kuntotarkastajan osaaminen on erityisen tärkeää?

Kuntotarkastuksen laatu riippuu paljon siitä, kuka tarkastuksen tekee.

Rakennuksissa on paljon niin sanottuja riskirakenteita, jotka voivat näyttää päällepäin täysin kunnossa olevilta, vaikka rakenteissa olisi jo kosteus- tai mikrobivaurioita. Tämän vuoksi on tärkeää, että tarkastuksen tekee kokenut ja pätevöitynyt asiantuntija, joka tunnistaa rakennuksen aikakaudelle tyypilliset riskit ja osaa myös selittää ne asiakkaalle ymmärrettävästi.

Pelkkä riskirakenteen mainitseminen raportissa ei aina riitä, jos ostaja ei käytännössä ymmärrä:

  • mitä riski tarkoittaa
  • kuinka yleinen rakenne on
  • millaisia vaurioita siihen voi liittyä
  • millaisia lisätutkimuksia tai korjauksia rakenne voi tulevaisuudessa vaatia

Hyvin tehty kuntotarkastus auttaa ostajaa ymmärtämään rakennuksen todellisen kunnon ja mahdolliset riskit realistisesti ennen kaupantekoa.

Tällä voidaan parhaimmillaan välttyä:

  • yllätyskorjauksilta
  • vääriltä oletuksilta rakennuksen kunnosta
  • sisäilma- ja kosteusongelmien vähättelyltä
  • pitkiltä ja kalliilta kiinteistökauppariidoilta

Erityisesti vanhemmissa rakennuksissa avoin ja realistinen riskien läpikäynti on erittäin tärkeää. Kaikki riskirakenteet eivät tarkoita automaattisesti vauriota, mutta niiden olemassaolo pitäisi aina ymmärtää ennen ostopäätöstä.

Kuntotarkastusraportti voi vaikuttaa myös vastuukysymyksiin

Asuntokaupan yhteydessä kuntotarkastusraportilla on usein suuri merkitys myös mahdollisissa vastuukysymyksissä ja kiinteistökauppariidoissa.

Raportti toimii käytännössä dokumenttina siitä, mitä ostajalle on kerrottu rakennuksen kunnosta ennen kaupantekoa.

Jos kuntotarkastuksessa havaitaan esimerkiksi riskirakenne tai epäily mahdollisesta vauriosta ja raportissa suositellaan lisätutkimuksia, kannattaa suositukset ottaa vakavasti.

Mikäli lisätutkimuksia ei tehdä ennen kaupantekoa, ostaja ottaa usein tietoisen riskin rakenteen mahdollisesta kunnosta. Tämä voi myöhemmin vaikuttaa myös siihen, kuinka helposti asiasta voidaan reklamoida jälkikäteen.

Tämän vuoksi on tärkeää:

  • ymmärtää raportin sisältö
  • kysyä epäselvistä havainnoista
  • selvittää mahdolliset riskirakenteet riittävän tarkasti ennen ostopäätöstä

Miksi ero on tärkeä?

Yksi yleisimmistä virheistä on yrittää ratkaista sisäilma- tai kosteusongelma ilman riittäviä tutkimuksia.

Jos rakennusta lähdetään korjaamaan pelkkien oletusten perusteella, voidaan:

  • korjata väärää asiaa
  • jättää todellinen ongelma rakenteisiin
  • käyttää rahaa tehottomiin korjauksiin
  • pahimmillaan pahentaa vaurioita

Rakennuksen korjaaminen ilman riittäviä tutkimuksia on vähän sama asia kuin auton korjaaminen ilman vikadiagnoosia.

Milloin tarvitaan kuntotutkimus?

Kuntotutkimus kannattaa tehdä erityisesti silloin, jos:

  • rakennuksessa on sisäilmaoireita
  • tiloissa on poikkeavaa hajua
  • rakenteissa epäillään kosteusvauriota
  • pinnoitteet irtoavat tai materiaalit vaurioituvat
  • kellarissa tai rakenteissa esiintyy kosteutta
  • halutaan selvittää korjaustarve luotettavasti
  • suunnitellaan remonttia vanhaan rakennukseen

Erityisesti vanhemmissa rakennuksissa pelkkä pintapuolinen tarkastus ei usein riitä.

Mitä eroa on kuntotarkastuksen ja kuntotutkimuksen hinnassa?

Kuntotarkastus on yleensä selvästi kevyempi ja nopeampi toimenpide kuin varsinainen kuntotutkimus.

Kuntotarkastus voidaan usein tehdä yhden päivän aikana, ja sen hinta liikkuu tyypillisesti useissa sadoissa euroissa tai noin tuhannen euron molemmin puolin kohteen koosta riippuen.

Kuntotutkimus taas on laajempi tutkimuskokonaisuus, joka voi sisältää rakenneavauksia, laboratoriotutkimuksia ja useita mittausmenetelmiä. Tämän vuoksi tutkimukset voivat kestää useita päiviä tai viikkoja riippuen siitä, kuinka laajoja selvityksiä tarvitaan.

Myös kustannukset ovat yleensä suuremmat kuin kuntotarkastuksessa.

Toisaalta oikein kohdennetut tutkimukset voivat auttaa välttämään huomattavasti suurempia korjaus- ja riitakustannuksia myöhemmin.

Entä voiko kuntotarkastus silti olla hyödyllinen?

Kyllä voi.

Kuntotarkastus toimii hyvin yleiskuvan muodostamiseen esimerkiksi:

  • asuntokaupan yhteydessä
  • remonttia suunniteltaessa
  • rakennuksen kunnossapidon tueksi

On kuitenkin tärkeää ymmärtää, ettei kuntotarkastus ole varsinainen vaurioselvitys.

Jos rakennuksessa on jo selkeä epäily ongelmasta, tarvitaan yleensä tarkempia kuntotutkimuksia.

Yhteenveto

Kuntotarkastus ja kuntotutkimus eivät ole sama asia.

Kuntotarkastus:

  • antaa yleiskuvan rakennuksesta
  • tunnistaa riskirakenteita ja näkyviä puutteita
  • voi sisältää rajattuja rakenneavauksia
  • ei yleensä sisällä laajoja laboratoriotutkimuksia

Kuntotutkimus:

  • selvittää ongelmien todelliset syyt
  • sisältää tarkempia tutkimusmenetelmiä
  • auttaa suunnittelemaan oikeat korjaukset
  • soveltuu erityisesti sisäilma- ja kosteusongelmien selvittämiseen

Rakennuksen kuntoa ei kannata arvioida pelkkien oletusten perusteella. Oikea tutkimustapa oikeassa tilanteessa auttaa välttämään virheellisiä johtopäätöksiä ja turhia korjauksia.

Usein kysytyt kysymykset

Mitä eroa on kuntotarkastuksella ja kuntotutkimuksella?

Kuntotarkastus antaa yleiskuvan rakennuksen kunnosta ja mahdollisista riskirakenteista. Kuntotutkimuksessa selvitetään tarkemmin vaurioiden syitä, laajuutta ja korjaustarvetta esimerkiksi rakenneavausten, kosteusmittausten ja materiaalinäytteiden avulla.

Kuntotarkastuksessa suositeltiin lisätutkimusta – onko se pakko tehdä ja kuka maksaa?

Mikään laki ei velvoita tekemään lisätutkimuksia ennen asuntokauppaa. Jos kuntotarkastusraportissa kuitenkin suositellaan lisätutkimuksia esimerkiksi riskirakenteen tai epäillyn vaurion vuoksi, suositus kannattaa ottaa vakavasti.

Mikäli kaupat tehdään ilman lisätutkimuksia, ostaja ottaa usein tietoisen riskin rakenteen mahdollisesta kunnosta. Tämä voi myöhemmin vaikuttaa myös siihen, kuinka helposti asiasta voidaan reklamoida jälkikäteen.

Tutkimusten kustannusten jakamisesta myyjä ja ostaja sopivat keskenään. Käytännöt vaihtelevat tapauskohtaisesti.

Riittääkö kuntotarkastus sisäilmaongelman selvittämiseen?

Usein ei riitä.

Kuntotarkastus voi antaa viitteitä mahdollisista ongelmista, mutta sisäilmaoireiden, hajujen tai kosteusvaurioepäilyjen selvittäminen vaatii yleensä tarkempia kuntotutkimuksia ja mahdollisesti laboratoriotutkimuksia.

Jos rakennuksessa on jo selkeitä oireita tai epäily rakenteellisesta ongelmasta, kannattaa usein siirtyä suoraan tarkempiin tutkimuksiin.

Voiko kuntotarkastaja olla korvausvelvollinen, jos vaurio jää huomaamatta?

Kuntotarkastuksen vastuu ja laajuus ovat rajallisia.

Koska tarkastus perustuu pääosin aistinvaraiseen arviointiin eikä rakenteita yleensä avata laajasti, kaikkia piileviä vaurioita ei voida havaita kuntotarkastuksen yhteydessä.

Kuntotarkastaja voi joutua vastuuseen tilanteissa, joissa tarkastus on tehty selvästi alan suoritusohjeiden vastaisesti tai olennaisia havaintoja on jätetty raportoimatta.

Milloin kannattaa valita suoraan kuntotutkimus kuntotarkastuksen sijaan?

Suoraan kuntotutkimus kannattaa valita erityisesti silloin, jos:

  • rakennuksessa on sisäilmaoireita
  • tiloissa on poikkeavaa hajua
  • rakenteissa epäillään kosteusvauriota
  • pinnoitteet irtoavat tai materiaalit vaurioituvat
  • rakennuksessa on aiempia kosteusvaurioita
  • halutaan selvittää korjaustarve tarkasti ennen remonttia

Kuntotutkimus voidaan kohdentaa myös vain tiettyyn rakenteeseen tai tilaan, jos epäily koskee esimerkiksi yhtä huonetta, kellaria tai kylpyhuonetta.

Kannattaako kuntotarkastukseen ottaa mukaan oma asiantuntija?

Monessa tilanteessa se voi olla hyödyllistä, erityisesti jos ostajalla ei ole aiempaa kokemusta rakentamisesta tai rakennusten teknisestä kunnosta.

Tärkeintä on kuitenkin varmistaa, että kuntotarkastuksen tekee puolueeton ja pätevöitynyt asiantuntija, joka tunnistaa rakennuksen riskirakenteet ja osaa kertoa niiden merkityksen ymmärrettävästi.

Sekä ostajan että myyjän kannattaa olla itse paikalla tarkastuksen aikana, jotta havainnot ja mahdolliset lisätutkimussuositukset voidaan käydä yhdessä läpi.

Kategoriat
blogi

60–70-luvun talon riskirakenteet – nämä sinun tulee tietää

 

60–70-luvun taloissa yleisimpiä riskirakenteita ovat maanvastaiset seinät, puutteellinen tuuletus sekä kapillaarinen kosteuden nousu. Nämä voivat aiheuttaa sisäilmaongelmia, mikrobivaurioita ja rakenteiden heikkenemistä. Riskit voidaan selvittää luotettavasti vain riittävän kattavalla kuntotutkimuksella.

Mitkä ovat 60–70-luvun talon yleisimmät riskirakenteet?

60–70-luvun rakentamisessa käytettiin ratkaisuja, joita pidettiin aikanaan toimivina, mutta jotka nykytiedon mukaan sisältävät selkeitä kosteusteknisiä riskejä.

Yleisimmät riskirakenteet ovat:

  • Maanvastaiset seinärakenteet ilman riittävää kosteuseristystä
  • Kellaritilat, joissa on orgaanisia materiaaleja betonin yhteydessä
  • Puutteellinen tai kokonaan puuttuva tuuletus yläpohjassa
  • Koolatut lattiarakenteet betonilaatan päällä
  • Rakenteet, joissa ei ole huomioitu kapillaarista kosteuden nousua

Nämä rakenteet voivat sitoa kosteutta pitkäksi aikaa, mikä luo otolliset olosuhteet mikrobikasvustolle. Käytännössä näemme usein, että ongelmat ovat kehittyneet vuosien aikana huomaamatta, koska rakenteet eivät pääse kuivumaan.

Mistä tietää, onko talossa kosteus- tai sisäilmaongelma?

Kaikki ongelmat eivät näy päällepäin. Monesti ensimmäiset merkit ovat hyvin hienovaraisia.

Tyypillisiä merkkejä ovat:

  • Ummehtunut tai poikkeava haju
  • Kylmät tai kostealta tuntuvat lattiat
  • Näkyvät kosteusjäljet tai materiaalimuutokset
  • Asukkaiden oireilu

On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että pelkkä haju tai yksittäinen havainto ei riitä johtopäätöksiin. Ongelman todellinen laajuus voidaan selvittää vain tutkimalla rakenteita.

Miksi pelkkä kuntotarkastus ei riitä?

Moni sekoittaa kuntotarkastuksen ja kuntotutkimuksen keskenään. Kuntotarkastus on pintapuolinen arvio, kun taas kuntotutkimus menee rakenteisiin asti.

Käytännössä näemme usein tilanteita, joissa pelkän tarkastuksen perusteella on tehty virheellisiä päätöksiä. Tällöin ongelmat voivat jäädä piiloon ja tulla esiin vasta myöhemmin, usein kalliimpina.

Jos tavoitteena on tehdä korjaussuunnitelma tai arvioida remontin kustannuksia, tarvitaan aina riittävän laaja kuntotutkimus.

Miksi kuntotutkimus kannattaa tehdä ennen remonttia?

Kuntotutkimus antaa pohjan kaikille jatkotoimenpiteille. Ilman sitä korjaaminen perustuu helposti arvailuun.

Hyvin tehty kuntotutkimus mahdollistaa:

  • Tarkan korjaussuunnitelman laatimisen
  • Kustannusten realistisen arvioinnin
  • Oikeiden korjausmenetelmien valinnan

Jos tutkimus tehdään liian suppeasti, joudutaan usein palaamaan takaisin lähtöpisteeseen – ja maksamaan tutkimuksesta uudelleen.

Salaojat vai kapillaarinen kosteus?

Yksi yleisimmistä harhaluuloista liittyy salaojiin. Vaikka salaojat ovat tärkeä osa rakennuksen kosteudenhallintaa, ne eivät estä kapillaarista kosteuden nousua rakenteissa.

Tämä tarkoittaa, että vaikka salaojat olisivat kunnossa, kosteus voi silti nousta maaperästä rakenteisiin. Tämän vuoksi ongelman syy täytyy aina selvittää tapauskohtaisesti.

Jos haluat ymmärtää tätä ilmiötä tarkemmin, suosittelemme lukemaan myös tämän artikkelin kapillaarisesta kosteudesta: https://sokkelikuivaus.fi/kapillaarinen-kosteus-sokkelissa-tai-kellarissa-kuinka-tunnistat-ja-pysaytat-ongelman-ajoissa/

Yhteenveto asiantuntijalta

60–70-luvun talojen riskit liittyvät pääasiassa kosteudenhallintaan ja rakenteiden toimivuuteen. Näiden ongelmien tunnistaminen ilman kuntotutkimusta on käytännössä mahdotonta.

Tyypillinen virhe on lähteä korjaamaan ilman riittävää tietoa, mikä johtaa helposti vääriin ratkaisuihin ja ylimääräisiin kustannuksiin. Valitettavan usein näemme, että korjauksia joudutaan tällöin tekemään useaan kertaan. Siksi suosittelemme aina kattavaa kuntotutkimusta ennen kuin yhtään korjaustoimenpidettä aloitetaan.

Lopuksi

60–70-luvun talo voi olla erinomainen ja pitkäikäinen koti, kun sen kunto selvitetään oikein. Riskirakenteet eivät automaattisesti tarkoita ongelmia, mutta ne tulee tunnistaa ja tutkia ajoissa.

Jos epäilet kiinteistössäsi kosteus- tai sisäilmaongelmaa, ensimmäinen askel on tilanteen mukaan joko sisäilmatutkimus tai riittävän laaja kuntotutkimus. Oikea lähestymistapa valitaan aina kohteen ja oireiden perusteella.

Kategoriat
blogi

Irtaimiston puhdistus

Miten kodin tavarat kannattaa käsitellä home- tai mikrobilöydöksen jälkeen?

Tiivistetysti

  • Kaikkea irtaimistoa ei tarvitse hävittää home- tai mikrobilöydöksen jälkeen

  • Selvästi haisevat ja pehmustetut tavarat puhdistuvat usein huonosti

  • Kovat pinnat ja osa tekstiileistä voidaan yleensä puhdistaa

  • Puhdistus tehdään vasta korjausten ja rakennussiivouksen jälkeen

  • Jokainen tilanne arvioidaan tapauskohtaisesti

Kosteus- tai mikrobivaurion löytyminen rakennuksesta herättää usein huolta myös kodin irtaimistosta. Vaikka vaurio olisi rakenteissa, epäpuhtauksia voi siirtyä sisäilman ja huonepölyn mukana huonekaluihin, tekstiileihin ja muihin tavaroihin. Tässä artikkelissa käymme läpi, milloin irtaimisto kannattaa puhdistaa, mitä voi yleensä puhdistaa itse ja milloin tavaroiden hävittäminen on perusteltua.

Miten epäpuhtaudet kulkeutuvat irtaimistoon?

Kosteus- ja homevaurioituneissa rakennuksissa sisäilmaan voi kulkeutua niin sanottua homepölyä. Se koostuu mikrobien itiöistä ja rihmaston kappaleista sekä mikrobien aineenvaihduntatuotteista. Osa yhdisteistä on hajuttomia, osa taas aiheuttaa tunkkaista tai maakellarin kaltaista hajua.

Epäpuhtaudet voivat kulkeutua:

  • huonepölyn mukana

  • tekstiileihin ja huokoisiin materiaaleihin

  • kalusteiden pinnoille

  • irtaimistoon korjaustöiden aikana, jos pölynhallinta on puutteellista

On hyvä huomioida, että irtaimisto ei itsessään ala homehtua, ellei siinä ole kosteutta. Kyse on pääasiassa pintaan kertyneistä epäpuhtauksista, jotka voivat kuitenkin aiheuttaa oireita erityisesti herkillä henkilöillä.

Milloin irtaimiston puhdistus on tarpeen?

Irtaimiston huolellinen puhdistus on yleensä suositeltavaa, jos:

  • rakennuksessa on todettu merkittävä kosteus- tai mikrobivaurio

  • tilassa on ollut voimakas tai pitkäaikainen haju

  • asunnossa on asuttu vaurion aikana

  • irtaimisto aiheuttaa oireita vielä korjausten jälkeen

Jos vaurio on ollut selvästi rajattu ja tilanne on korjattu nopeasti, voi kevyempi puhdistus (pölyn poisto ja nihkeä pyyhintä) olla riittävä. Jokainen tilanne arvioidaan kuitenkin tapauskohtaisesti.

Mitä irtaimistoa ei yleensä kannata puhdistaa?

Kaikkea irtaimistoa ei ole tarkoituksenmukaista yrittää puhdistaa. Selvästi homeelle haisevat tai näkyvästi homehtuneet tavarat suositellaan yleensä hävitettäväksi.

Erityisesti seuraavat puhdistuvat usein huonosti:

  • pehmustetut huonekalut (sohvat, nojatuolit)

  • patjat, tyynyt ja peitot

  • voimakkaasti haisevat tekstiilit

  • huokoiset ja pehmeät muovimateriaalit

Jos tavara aiheuttaa oireita vielä huolellisen puhdistuksen jälkeen, sen käytöstä on yleensä syytä luopua, vaikka se näyttäisi silmämääräisesti puhtaalta.

Miten irtaimistoa voi puhdistaa?

Yleiset periaatteet

Irtaimiston puhdistus tehdään mieluiten:

  • erillisessä, hyvin tuuletetussa tilassa

  • HEPA-suodattimella varustetulla pölynimurilla

  • hajusteettomilla ja mietoilla puhdistusaineilla

Tavallista pölynimuria ei suositella käytettäväksi, sillä hienojakoinen pöly voi kulkeutua sen suodattimien läpi takaisin sisäilmaan.

Kovat pinnat
  • Imurointi HEPA-suodattimella

  • Nihkeäpyyhintä mikrokuituliinalla

  • Tarvittaessa mieto yleispuhdistusaine

  • Pesuainejäämät pyyhitään lopuksi puhtaalla vedellä

Tekstiilit
  • Pesu mahdollisimman kuumassa, yleensä vähintään 60 °C

  • Useampi pesukerta voi parantaa hajujen poistumista

  • Matot ja suuret tekstiilit on usein järkevää pesettää pesulassa

Elektroniikka
  • Ulkopintojen pyyhintä

  • Sisäosien puhdistus suositellaan teetettäväksi ammattilaisella

  • Paineilma ja HEPA-imurointi ovat tyypillisiä menetelmiä

Muista myös tämä

  • Irtaimiston puhdistus tehdään vasta korjausten ja rakennussiivouksen jälkeen

  • Ilmanvaihdon puhdistus ja suodattimien vaihto vaikuttavat merkittävästi lopputulokseen

  • Irtaimiston puhdistus ei korvaa rakenteellisen vaurion korjausta

  • Oireilevan henkilön ei ole suositeltavaa tehdä puhdistustyötä itse

Milloin kannattaa kääntyä asiantuntijan puoleen?

Jos olet epävarma siitä,

  • riittääkö puhdistus vai tulisiko tavaroista luopua,

  • liittyvätkö oireet edelleen ympäristöön,

  • tai onko rakennuksessa vielä epäpuhtauslähteitä,

tilanteen arviointi kannattaa tehdä yhdessä sisäilma-asiantuntijan kanssa. Jokainen kohde ja altistumistilanne on yksilöllinen, eikä yhtä kaikille sopivaa ratkaisua ole.

Ota yhteyttä

Tarvitsetko apua kodin irtaimiston puhdistamisessa kosteus- tai mikrobivaurion jälkeen? Home- ja mikrobitutkimus selvittää vaurion laajuuden ensin. Ota yhteyttä, niin autamme eteenpäin.

Kategoriat
blogi

Nähdään ASTA-messuilla!

Asta-messut on Pirkanmaan suurin asumisen, rakentamisen ja remontoinnin tapahtuma, joka järjestetään 30.1.-1.2.2026 Tampereen Messu-ja Urheilukeskuksessa. Messut kokoavat yhteen rakennusalan ammattilaiset ja kodin  kunnostuksesta kiinnostuneet kävijät – tarjoten inspiraatiota, ajankohtaista tietoa ja uusia ratkaisuja oman kodin projekteihin.

Sisäilma ja kosteus – keskiössä messuosastollamme 

Hyvä sisäilma on terveen kodin perusta. Usein ongelmien juurisyy kuitenkin piilee rakenteissa: erityisesti maaperän kanssa kosketuksissa olevat alapohjarakenteet, kuten valesokkelit tai kosteat kellarit, voivat altistaa sisäilman laadun heikkenemiselle.

Messuilla kerromme, miten: 

  • sisäilmaongelmat tunnistetaan ja mistä ne johtuvat 
  • kosteus kulkeutuu rakenteisiin (kapillaarinen kosteus)
  • tyypilliset valesokkeli- ja kellariongelmat pystytään havaitsemaan ja korjaamaan

Mursec Eco- ratkaisu kapillaarisen kosteuden pysäyttämiseen

Kumppanimme Suomen Sokkelikuivaus esittelee messuilla ratkaisuja kapillaarisen kosteudennousun hallintaan. Osastollamme voit tutustua Mursec Eco-laitteen toimintaan ja kuulla, kuinka ratkaisu on auttanut jopa suojelemaan arvokkaita rakennuksia – mukaan lukien UNESCO-perintökohteita, kosteuden aiheuttamilta vaurioilta.  

Tervetuloa keskustelemaan ja inspiroitumaan 

Suomen Sisäilmatutkimus Oy:n ja Suomen Sokkelikuivauksen löydät  ASTA-messujen  osastolta A700. Tule keskustelemaan:

  • sisäilmasta
  • rakenteista
  • kosteudenhallinnasta
  • konkreettisista ratkaisuista kotisi tarpeisiin

Messuosastollamme voit myös osallistua arvontaan, jossa palkintona on kellarirakenteen tai valesokkelin korjaussuunnitelma.

Lisäksi messuilla sovituista toimeksiannoista saat 10 % alennuksen sisäilma- ja kuntotutkimuksiin. 

Nähdään Tampereella 30.1.-1.2.2026!  

Lue lisää ja tutustu ASTA-messuihin. 

Kategoriat
blogi

Kellarikerrosten kosteus- ja mikrobiongelmat – miksi niitä ei saa vähätellä

Rakennusten kellarikerrokset ovat rakenteellisesti alttiita kosteudelle. Maaperän kosteus, kapillaarinen nousu, puutteellinen vedeneristys sekä ilmanvaihdon heikkoudet johtavat siihen, että kellaritiloissa esiintyy lähes aina kohonnutta kosteutta. Kosteus ei ole pelkästään viihtyvyyshaitta, vaan vakava rakennustekninen ja terveydellinen ongelma.

Miksi kellarikerrokset ovat erityisen alttiita kosteudelle

Kellarikerrokset ovat yksi vaativimmista ja riskialttiimmista osista koko rakennuksessa. Ne ovat jatkuvassa kosketuksessa maaperään, jossa kosteusrasitus on pysyvää ja usein vaikeasti hallittavaa. Kosteus voi kulkeutua rakenteisiin maaperästä kapillaarisesti, diffuusion kautta tai puutteellisen vedeneristyksen ja salaojituksen seurauksena. Vaikka tilassa ei olisi näkyviä vesivuotoja tai ilmeisiä vaurioita, kosteutta esiintyy kellaritiloissa lähes poikkeuksetta jossain muodossa.

Kosteus luo edellytykset mikrobikasvulle

Mikrobit, kuten homeet ja bakteerit, tarvitsevat elääkseen kosteutta. Kun rakenteet kastuvat, mikrobit alkavat kasvaa rakennusmateriaaleissa – myös sellaisissa, joita usein pidetään virheellisesti ”turvallisina”, kuten betonissa. Betonirakenteet voivat sitoa kosteutta pitkäksi aikaa ja tarjota mikrobeille otollisen kasvualustan, erityisesti silloin kun rakenteissa on orgaanista likaa tai pinnoitteita. Kun betonin huokosiin kertyy kosteutta, muodostuu mikrobeille elinkelpoinen kasvuympäristö. Mikrobikasvun seurauksena syntyy aineenvaihduntatuotteita ja itiöitä, jotka heikentävät sisäilman laatua.

Kellarien sisäilmaongelmat eivät rajoitu yhteen tilaan

Kellarikerroksissa syntyvät sisäilmaongelmat eivät rajoitu pelkästään kyseiseen tilaan. Rakennus toimii kokonaisuutena, jossa ilman epäpuhtaudet voivat kulkeutua ilmavirtausten, vuotokohtien ja rakenteiden kautta myös ylempiin kerroksiin. Tästä syystä kellaritilojen kosteus- ja mikrobivauriot voivat vaikuttaa koko rakennuksen terveellisyyteen, vaikka tilaa käytettäisiin vain varasto- tai teknisenä tilana.

Kosteuden ja mikrobien terveysvaikutukset

Kosteudesta ja mikrobeista aiheutuvat sisäilmaongelmat ovat aina haitallisia. Altistuminen mikrobeille ja niiden erittämille yhdisteille on yhdistetty muun muassa hengitystieoireisiin, silmien ja ihon ärsytykseen, päänsärkyyn sekä pitkittyneessä altistuksessa vakavampiin terveyshaittoihin. Väite, että tilan käyttötarkoitus poistaisi ongelman merkityksen, on virheellinen. Rakennus on kokonaisuus, ja epäpuhtaudet leviävät rakenteiden ja ilmanvaihdon kautta riippumatta siitä, oleskellaanko tilassa jatkuvasti vai satunnaisesti.

Kosteusvaurioita ei saa vähätellä

Valitettavasti kosteuden merkitystä kellaritiloissa vähätellään usein. Erityisesti kuntotarkastusten yhteydessä saatetaan virheellisesti väittää, että varasto-, tekninen tai kellaritila tekisi kosteudesta hyväksyttävää tai merkityksetöntä. Tämä käsitys on virheellinen ja harhaanjohtava. Kosteusvaurioituneet rakenteet on aina tutkittava huolellisesti ja korjattava asianmukaisin menetelmin. Kellarikerrosten kosteuden hallintaan erikoistuneet toimijat, kuten Suomen Sokkelikuivaus, tarjoavat ratkaisuja erityisesti maaperästä nousevan kosteuden hallintaan. Ongelman sivuuttaminen tai vähättely ei poista riskejä, vaan usein pahentaa niitä ajan myötä. Terveellinen ja kestävä rakennus edellyttää, että myös kellarikerrosten kosteusongelmat tunnistetaan ja korjataan viivytyksettä.

Ota yhteyttä

Epäiletkö kellarin kosteus- tai mikrobivauriota? Lue lisää valesokkelin ja kellarin kosteudesta tai tutustu kuntotutkimukseemme. Ota yhteyttä, niin autamme eteenpäin.

Kategoriat
blogi

Mitä sisäilman eri hajut voivat kertoa?

Moni tunnistaa tunkkaisen, maakellarimaisen tai “mummolan” hajun ja ajattelee heti hometta. Todellisuudessa kaikki home ei haise ja osa hajuista ei liity homeeseen lainkaan. Kodin hajut voivat kertoa paljon rakennuksen tilasta, ilmanvaihdosta ja käytetyistä materiaaleista. Tässä artikkelissa kerromme, miten eri hajut syntyvät ja milloin on syytä selvittää asia tarkemmin.

Hajuaisti on herkkä, mutta ei varma mittari

Home ei aina haise. Useat kosteusvaurioon indikoivat homeet ovat täysin hajuttomia. Toisinaan mikrobikasvustot voivat sijaita myös syvällä rakenteissa ilman, että haju leviää sisäilmaan saakka. Kaikki havaitut hajut eivät myöskään liity homeeseen, vaan voivat olla peräisin esimerkiksi muovimattojen, liimojen tai puunsuoja-aineiden kemiallisista hajoamistuotteista. Hajua kannattaa pitää kuitenkin tärkeänä vihjeenä, ja hajun lähde selvittää. Ammattilainen osaa arvioida, johtuuko haju rakenteiden kosteudesta, ilmanvaihdon epätasapainosta vai jostain muusta lähteestä.  

Eri hajutyypit ja niiden mahdolliset syyt

Kodin haju voi kertoa paljon rakennuksen tilasta. Esimerkiksi maakellarimainen tuoksu liittyy usein ilmanvaihdon epätasapainoon – korvausilmaa tulee rakenteiden kautta, jolloin sisään kulkeutuu maaperän kosteutta ja mikrobeja. Homeen haju syntyy mikrobien aineenvaihduntatuotteista, mutta kaikki homeet eivät haise lainkaan. Hajuttomuus ei siis sulje pois vauriota, eikä haju yksin riitä todisteeksi. Vanhoissa taloissa esiintyvä niin sanottu “mummolan tuoksu” voi olla seurausta tetrakloorianisoli-yhdisteestä (TCA), jota on syntynyt puunsuoja-aineiden hajoamisessa. Haju on hyvin sitkeä, eikä vaadi kosteutta; usein ainoa korjaus on lähdemateriaalien poistaminen. Kitkerä tai tervamainen haju voi viitata kreosoottiin tai kivihiilitervatuotteisiin, joita käytettiin ennen vedeneristeissä ja huovissa. Ne luokitellaan terveydelle haitallisiksi ja vaativat haitta-ainekartoituksen sekä hallitun korjauksen. Jos sisäilmassa on imelä, muovimainen tuoksu, taustalla voi olla lattiarakenne, jossa kosteus on hajottanut muovimaton liimoja ja vapauttanut 2-etyyliheksanolia. Ongelma poistuu vain kuivattamalla ja uusimalla materiaalit. Lahosienet voivat tuoksua jopa miellyttäviltä – kanelilta, omenalta tai herkkusieneltä – mutta ne ovat silti merkki vauriosta ja vaativat rakenteellisen tarkastuksen. Tunkkaisuus kertoo useimmiten ilmanvaihdon puutteesta, mutta jos se yhdistyy kosteuteen, myös rakenteet kannattaa tarkistaa. Jos taas haju muistuttaa viemäriä, syynä voi olla pelkkä kuiva hajulukko. Mikäli haju ei poistu vedellä, ongelma voi olla putkistossa tai paine-eroissa – silloin LVI-ammattilainen osaa auttaa.  

 Milloin haju on merkki todellisesta ongelmasta?

Hajun syy kannattaa selvittää, jos se
  • voimistuu sateella tai lämpötilan vaihteluissa
  • palaa tuuletuksen jälkeen
  • tarttuu tekstiileihin tai vaatteisiin
  • liittyy näkyvään vaurioon tai kosteusjälkeen
  • aiheuttaa silmäoireita, ylähengitystieoireita, päänsärkyä tai kurkun ärsytystä
Tällöin kyse voi olla rakenteellisesta tai mikrobiperäisestä ongelmasta, jota ei voi ratkaista pelkällä ilmanvaihdon säädöllä tai hajunpoistolla.  

Miten hajuongelmaa tutkitaan?

Kun hajun alkuperää selvitetään, tärkeintä on löytää juurisyy, ei vain poistaa haju hetkellisesti. Ammattilainen tekee kokonaisarvion, joka voi sisältää:
  • Sisäilmatutkimukset – homeiden ja bakteerien analyysit
  • Kuntotutkimuksen – rakenteiden kunnon selvittäminen rakenneavauksilla
  • Materiaalinäytteet – mikrobikasvuston toteaminen materiaaleista
  • VOC-mittaukset – haihtuvien orgaanisten yhdisteiden analyysi sisäilmasta
  • PAH- ja formaldehydimittaukset – vanhojen materiaalien haitta-aineiden tunnistaminen
  • Ilmanvaihdon tasapainon mittaus – paine-erot ja korvausilman reitit, jotka vaikuttavat hajujen kulkuun
Tavoitteena ei ole peittää hajua, vaan selvittää ja korjata sen aiheuttaja.

Ota yhteyttä

Epäiletkö sisäilman hajun kertovan piilevästä ongelmasta kodissasi? Luotettava sisäilmatutkimus selvittää hajun lähteen ja laajuuden. Ota yhteyttä, niin autamme eteenpäin.

Kategoriat
blogi

Mökin sisäilma kuntoon kesällä — vinkit terveelliseen kesämökkikauteen

Kesä on täällä ja suomalaiset suuntaavat jälleen kesämökeilleen. Pitkän talvikauden jälkeen on ihanaa avata mökin ovet ja nauttia luonnon rauhasta.

Mutta usein ensimmäisillä mökkikäynneillä huomaa, että mökin sisäilma voi tuntua tunkkaiselta. Talven aikana rakenteisiin saattaa tiivistyä kosteutta, ja ilmanvaihto on saattanut olla riittämätöntä.

Tässä blogissa jaamme vinkit, miten varmistat terveellisen sisäilman mökillä ja mitä tehdä, jos havaitset homeen hajua, kosteusongelmia tai muita sisäilmaongelmia mökkikauden aikana.

Miksi mökin sisäilma voi olla huono kesälläkin?

Vaikka ulkona paistaa aurinko, mökin rakenteisiin on saattanut jäädä kosteutta talvikaudelta. Erityisesti mökit, joita ei ole lämmitetty jatkuvasti, ovat alttiita kosteusongelmille.

Tyypillisiä merkkejä siitä, että mökin sisäilma kaipaa huomiota:

  • Tunkkainen tai ummehtunut ilma mökissä
  • Näkyvä home pinnoilla
  • Kosteat tai viileät nurkat ja lattiat
  • Hengitystieoireet tai silmien ärsytys mökillä oleskellessa

Miten huolehtia mökin sisäilmasta kesällä?

Hyvällä ennakoinnilla voit ehkäistä monet mökin kosteusongelmat. Tässä muutama vinkki:

✅ Tuuleta mökki perusteellisesti kauden alussa ja säännöllisesti käytön aikana
✅ Tarkista katon, seinien ja lattioiden kunto — erityisesti mahdolliset vuotokohdat
✅ Seuraa sisäilman kosteutta
✅ Huolehdi, että ilmanvaihto toimii — tarvittaessa käytä kosteudenpoistajaa
✅ Älä säilytä kosteita tekstiilejä mökillä talvella

Milloin kannattaa tilata mökin sisäilmatutkimus?

Jos havaitset mökillä selkeitä merkkejä ongelmasta, kannattaa pyytää asiantuntija paikalle. Näitä tilanteita ovat mm.:

  • Homeen haju mökissä
  • Näkyvät homevauriot
  • Pitkittyneet oireet sisäilmassa oleskeltaessa
  • Rakenteiden kosteusvauriot

 

Suomen Sisäilmatutkimus Oy tarjoaa kattavat palvelut myös kesämökeille:
🔍 Sisäilmatutkimus mökkiin
🔍 Kuntotutkimukset
🔍 Korjaussuunnitelmat ja valvonta

Tilaa mökin sisäilmatutkimus — varmista terveellinen mökkikesä!

Kesä on parasta aikaa huolehtia mökin kunnosta ja sisäilmasta. Älä anna homeongelmien tai kosteusvaurioiden pilata mökkikautta — tilaa meiltä asiantunteva sisäilmatutkimus mökille.

Suomen Sisäilmatutkimus Oy palvelee mökkikohteita koko Etelä-Suomessa— ota yhteyttä ja kysy lisää!

Ota yhteyttä

Epäiletkö mökkisi sisäilman laatua? Luotettava sisäilmatutkimus selvittää mahdolliset ongelmat myös vapaa-ajan asunnoissa. Ota yhteyttä, niin autamme.

Epäiletkö sisäilmaongelmaa?

Sisäilmaongelmien ratkominen ja talon rakenteiden kunnon selvittäminen on erikoisalaamme.

Täytä lomake ja otamme yhteyttä!