Tässä kohteessa tutkimme rakenneavauksien kautta rakenteiden kuntoa sekä otimme materiaalinäytteitä mahdollisen mikrobiongelman selvittämiseksi.
Rintamamiestalot ovat tyypillisesti puurakenteisia taloja, jotka rakennettiin toisen maailmansodan jälkeen
nopeasti ja kustannustehokkaasti ja niissä on useita ongelmakohtia.
Muutama tämän rakennuksen riskikohta:
1.
Seinien lämmöneristeenä käytettiin tyypillisesti orgaanisia materiaaleja kuten purua, kutterinlastua tai olkea, mitkä homehtuvat helposti ajan saatossa.
Eristeet ovat jo yli 60 vuotta vanhoja, joten on epätodennäköistä, että ne olisivat säilyneet puhtaina vuosikymmeniä.
2.
Välipohjarakenteen (kellarikerroksen ja asuintilojen väli) alla on kylmä kellarikerros ja
höyrysulkumuovi on laitettu virheellisesti rakenteen kylmälle puolelle eli lämmöneristeenä olevan mineraalivillan alapuolelle. Tämä aiheuttaa sen riskin, että sisäilman kosteus saattaa tiivistyä talvella höyrysulkumuovin päälle aiheuttaen mikrobikasvustoa rakenteen sisään.
3.
Kellariin menevät puuportaat ovat kiinni maanvastaisessa ajoittain kosteassa seinässä, minkä vuoksi portaisiin muodostuu reunalle usein mikrobikasvustoa. Lisäksi portaan alustat ovat usein umpinaisia, missä ilma ei kierrä eikä sinne ole kulkua. Sieltä löytyy usein myös rakennusaikaista materiaalia.
4.
Kellarikerroksessa jälkikäteen tehdyt seinien sisäpuoliset koolaukset ja lämmöneristeet luokitellaan nykypäivänä riskirakenteiksi. Tämä rakenne tulee usein myös esille asuntokaupan riitatilanteissa.
