Kloorianisolit

Kloorianisolien tutkimukset ovat lisääntyneet merkittävästi viime vuosina, erityisesti kesämökki- ja vanhojen pientalokohteiden sisäilmaselvityksissä.

Kloorianisoliyhdisteet aiheuttavat usein pistävää hajuhaittaa, joka arkikielessä rinnastetaan ”homeen” tai ”mummonmökin” hajuun. Kloorianisolien hajukynnykset ovat poikkeuksellisen matalat, minkä vuoksi osa ihmisistä haistaa ne jo hyvin pieninä pitoisuuksina – usein kauan ennen kuin mitään muuta sisäilmaongelmaa on muuten havaittavissa.

Mistä tetrakloorianisoli ja muut kloorianisolit syntyvät?

Kloorianisoleja muodostuu kloorifenoleista kosteuden ja mikrobitoiminnan seurauksena. Kloorifenoleita käytettiin yleisesti 1930–1980-luvuilla puunsuoja-aineina estämään puun lahoamista, sinistymistä ja homehtumista. Niitä löytyy edelleen erityisesti vanhojen rakennusten kantavista lattiarakenteista, seinien alaohjauspuista, kattorakenteista sekä purueristeistä.

Yleisimmät kloorianisoliyhdisteet ovat:

• 2,4,6-trikloorianisoli
• 2,3,4,6-tetrakloorianisoli
• pentakloorianisoli

Tetrakloorianisoli on näistä yhdisteistä tunnetuin ja useimmiten esiin nouseva löydös sisäilmatutkimuksissa, sillä sen hajukynnys on poikkeuksellisen matala. Kloorianisolien syntyyn liittyy olennaisesti myös mikrobien toiminta – lue lisää kloorianisolien ja mikrobien yhteydestä.

Aiheuttaako tetrakloorianisoli terveyshaittoja?

Nykytiedon valossa kloorianisolit eivät pieninä pitoisuuksina aiheuta tunnettuja terveyshaittoja. Aiheesta tarvitaan kuitenkin lisää tutkimustietoa, eikä kloorianisoleille ole tällä hetkellä olemassa virallisia terveysperusteisia raja-arvoja. Tämä tekee tilanteen arvioinnista ja viestinnästä usein haastavaa sekä asukkaille että asiantuntijoille.

Vaikka suoraa terveysriskiä ei pidetä merkittävänä, voimakas ja jatkuva hajuhaitta heikentää asumisviihtyvyyttä ja voi olla merkki rakenteissa olevasta kosteus- tai mikrobivauriosta, joka kannattaa aina selvittää kunnolla.

Miten tetrakloorianisoli tutkitaan?

Kloorianisolinäyte kerätään ilmasta pumpulla Tenax-adsorbenttiputken avulla. Pumppu imee tietyn määrän ilmaa Tenax-putken läpi, jolloin kloorianisolit adsorboituvat sorbenttiin. Kerätty näyte lähetetään tämän jälkeen laboratorioon analysoitavaksi. Näytteenotto kestää tyypillisesti noin 1,5 tuntia, ja se on yleensä osa laajempaa sisäilmatutkimusta, jossa selvitetään samalla hajun lähde ja mahdollinen taustalla oleva kosteus- tai mikrobivaurio.

Mitä tehdä, jos epäilet kloorianisolihajua kotonasi?

Jos tiloissa tuntuu mummonmökille tyypillinen, pistävä haju, kannattaa ottaa yhteyttä sisäilma-asiantuntijaan. Pelkkä hajuhavainto ei vielä kerro, mistä yhdisteestä tai vauriosta on kyse – luotettava vastaus saadaan vasta asianmukaisella näytteenotolla ja analyysillä.