Pienhiukkaset ja nanohiukkaset sisäilmassa
Kirjoittanut Niko Salminen, rakennusterveysasiantuntija (RTA), kosteusvaurion kuntotutkija (KVKT) ja korjaussuunnittelija (KVKS)
Pienhiukkaset ovat sisäilman epäpuhtauksista ehkä tutkituin, nanohiukkaset taas vähiten tunnettu. Kerromme, mitä ne ovat, mistä ne tulevat, mihin mittaustuloksia verrataan ja miksi asunnossa, toimistossa ja tehtaassa käytetään eri mittapuuta.
TIIVISTETTYNÄ
Pienhiukkaset (PM2,5) ovat alle 2,5 mikrometrin hiukkasia. Asunnoissa niiden toimenpideraja on 25 µg/m³ vuorokauden keskiarvona.
Nanohiukkaset eli ultrapienet hiukkaset ovat alle 0,1 mikrometrin kokoisia. Niitä mitataan kappalemäärinä, eikä niille ole raja-arvoa.
Työpaikoilla altistumista arvioidaan HTP-arvoilla, joihin verrataan työntekijän hengitysvyöhykkeeltä koko työvuoron ajan kerättyä näytettä.
Mitä pienhiukkaset ja nanohiukkaset ovat?
Hiukkaset luokitellaan koon mukaan. Hengitettävät hiukkaset (PM10) ovat alle 10 mikrometrin kokoisia ja voivat kulkeutua ylempiin hengitysteihin. Pienhiukkaset (PM2,5) ovat alle 2,5 mikrometrin kokoisia, ja ne voivat kulkeutua keuhkorakkuloihin asti (Valvira). Ihmisen hius on noin 70 mikrometriä paksu, eli lähes 30 kertaa suurin pienhiukkanen (US EPA).
Nanohiukkaset eli ultrapienet hiukkaset (UFP) ovat alle 0,1 mikrometrin eli 100 nanometrin kokoisia (WHO 2021). Ne ovat niin kevyitä, että niiden osuus pienhiukkasten massasta on pieni, vaikka kappalemäärä voi olla valtava. Siksi niitä mitataan hiukkasten lukumääränä kuutiosenttimetrissä, ei mikrogrammoina.
Hiukkaset samassa mittakaavassa. Jos hius on 140 pikselin pallo, pienhiukkanen on 5 pikselin piste ja nanohiukkanen alle pikselin kokoinen: tässä kuvassa sitä ei voi edes piirtää näkyviin.
Miten nanohiukkaset eroavat pienhiukkasista?
Pienhiukkaset (PM2,5)
Mitataan massana, µg/m³
Koko alle 2,5 µm
Raja-arvot asunnoille ja ulkoilmalle
Mitataan punnitsemalla suodatin tai suuntaa antavasti hiukkasmittarilla
Nanohiukkaset (UFP)
Mitataan lukumääränä, hiukkasta/cm³
Koko alle 0,1 µm
Ei raja-arvoa, WHO:lta hyvän käytännön ohje
Mittaukseen tarvitaan nanokokoluokkaan pystyvä laite, kuten kondensaatiohiukkaslaskuri
WHO:n mukaan nanohiukkasten lukumäärän ja pienhiukkasten massapitoisuuden välillä on hyvin vähän tai ei lainkaan yhteyttä. Pelkkään PM2,5-arvoon keskittyminen voi siksi jättää nanohiukkaset huomaamatta (WHO 2021). Toisin sanoen hyvä PM2,5-tulos ei kerro, millainen tilanne nanohiukkasten osalta on.
Kaikki hiukkasmittarit eivät näe nanohiukkasia lainkaan. WHO suosittelee, että nanohiukkasia mitattaessa laitteen pienin mitattava koko on enintään 10 nanometriä (
WHO 2021). Nanohiukkaset ovat sitä pienempiä, joten niiden mittaamiseen tarvitaan eri tekniikka. Kun vertailet mittareita, tarkista laitteen pienin mitattava hiukkaskoko.
Mistä hiukkaset tulevat sisäilmaan?
Pienhiukkaset tulevat pääosin ulkoilmasta, liikenteestä ja energiantuotannosta. Sisällä hiukkasia syntyy ihmisten toiminnasta, esimerkiksi tupakoinnista, ruoanlaitosta, kynttilöistä, takan polttamisesta ja silittämisestä. Sisälähteet ovat usein lyhytkestoisia (Valvira).
Nanohiukkasia syntyy ennen kaikkea palamisessa: liikenteessä, teollisuudessa, energiantuotannossa ja puun pienpoltossa (WHO 2021). Sisätiloissa merkittäviä lähteitä ovat kynttilät ja ruoanlaitto. Ruotsalaisessa koehuonetutkimuksessa suurin nanohiukkaspitoisuus, noin 241 000 hiukkasta/cm³, mitattiin kynttilän palaessa (Afshari ym. 2005). Lisäksi teollisuudessa käsitellään valmistettuja nanomateriaaleja, joille on omat työilman tavoitetasonsa.
Mitä nanohiukkasten terveysvaikutuksista tiedetään?
Nanohiukkasten haitoista on paljon tutkimusta, mutta tutkimukset eivät ole vielä yhteismitallisia. WHO:n vuoden 2021 ilmanlaatuohjeissa todetaan, että tutkimuksissa on havaittu lyhytaikaiseen altistumiseen liittyen muun muassa hengitystieoireita, tulehdusvasteita sekä vaikutuksia sykevaihteluun ja verenpaineeseen. Pitkäaikaisaltistumisen on havaittu liittyvän kuolleisuuteen ja sairastuvuuteen (WHO 2021).
Tutkimuksissa on kuitenkin käytetty eri kokoluokkia ja mittaustapoja, eikä tuloksia voi suoraan verrata keskenään. Siksi WHO ei asettanut nanohiukkasille ohjearvoa, vaan antoi hyvän käytännön ohjeen, jolla erotetaan matala ja korkea pitoisuus (WHO 2021). Nanohiukkaset ovat siis oikea ja tutkittava asia, mutta niiden terveysriskiä ei vielä osata arvioida yhtä tarkasti kuin pienhiukkasten.
Raja-arvot, viitearvot ja ohjeet
RAJA-ARVO, VIITEARVO VAI TAVOITETASO?
Toimenpideraja
Asumisterveysasetuksen raja asunnoille ja muille oleskelutiloille. Ylittyessä haitta on selvitettävä ja tarvittaessa korjattava.
Viitearvo
Kertoo, mikä on tavanomaista. Työterveyslaitoksen toimistojen viitearvojen alle jää 90 % mitatuista kohteista. Teollisuudessa viitearvon ylitys on merkki selvittää päästölähteet. Ei terveysraja.
Tavoitetaso
Suositus tasosta, johon hyvillä käytännöillä kannattaa pyrkiä. Ei velvoittava.
HTP-arvo
Työpaikan ilman haitalliseksi tunnettu pitoisuus. Koskee työntekijän altistumista hengitysvyöhykkeellä, 8 tunnin tai 15 minuutin keskiarvona.
Asunnot ja muut oleskelutilat
ASUNTO24 h
50 µg/m³
Hengitettävät hiukkaset (PM10) sisäilmassa.
ASUNTO24 h
25 µg/m³
Pienhiukkaset (PM2,5) sisäilmassa.
Suoraan näyttävät hiukkasmittarit ovat suuntaa antavia. Tarkemmat tulokset saadaan punnitusmenetelmällä (
Valvira).
WHO:n ilmanlaatuohjeet (koskevat sekä ulko- että sisäilmaa)
WHO24 h
15 µg/m³
Pienhiukkaset (PM2,5). Vuosikeskiarvon ohjearvo on 5 µg/m³.
WHO24 h
45 µg/m³
Hengitettävät hiukkaset (PM10). Vuosikeskiarvon ohjearvo on 15 µg/m³.
WHO24 h
< 1 000 hiukkasta/cm³
Nanohiukkaset: matala pitoisuus.
WHO24 h
> 10 000 hiukkasta/cm³
Nanohiukkaset: korkea pitoisuus. Tunnin keskiarvona korkea taso on yli 20 000.
Työpaikat
TYÖPAIKKA8 h
5 mg/m³
Orgaaninen pöly, hengittyvä jae. 15 minuutin arvo on 10 mg/m³.
TYÖPAIKKA8 h
10 mg/m³
Epäorgaaninen pöly, hengittyvä jae.
TYÖPAIKKA8 h
20 000 partikkelia/cm³
Valmistetut, hitaasti hajoavat nanomateriaalit, joiden tiheys on yli 6 000 kg/m³.
TYÖPAIKKA8 h
40 000 partikkelia/cm³
Valmistetut, hitaasti hajoavat nanomateriaalit, joiden tiheys on alle 6 000 kg/m³.
Huomaa yksiköt: 1 mg/m³ on 1 000 µg/m³. Työpaikan HTP-arvot ja asunnon toimenpiderajat on tehty eri tarkoitukseen, eikä niitä voi verrata suoraan. TTL:n nanotavoitetasot koskevat vain teollisesti valmistettuja nanomateriaaleja, eivät esimerkiksi palamisessa syntyviä hiukkasia (
Työterveyslaitos 2013).
Hetkellinen vai pitkäaikainen?
15 min
HTP-arvo lyhyelle altistumiselle
1 h
WHO:n nanohiukkasten korkea taso
8 h
Työvuoron keskiarvo (HTP, TTL:n nanotavoitetasot)
24 h
Asumisterveysasetus, WHO:n vuorokausiohje
1 vuosi
WHO:n pitkäaikaisohje
Samalle aineelle voi olla eri arvo eri keskiarvoistusajalle. Lyhyt huippu ja pitkäaikainen keskiarvo kertovat eri asioista, joten tulosta verrataan aina arvoon, jonka aika vastaa mittausta.
Yleisilman mittaus vai altistumismittaus?
Sisäilmatutkimuksessa mitataan yleensä huoneen yleisilmaa: laite sijoitetaan tilaan, ja tulos kuvaa koko tilan olosuhteita. Työhygieeninen altistumismittaus vastaa eri kysymykseen, nimittäin kuinka paljon yksittäinen työntekijä hengittää epäpuhtauksia työnsä aikana.
Yleisilman mittaus
Sisäilmatutkimus
Laite sijoitetaan huoneeseen oleskeluvyöhykkeelle
Kuvaa tilan olosuhteita kaikille käyttäjille
Verrataan toimenpiderajoihin, viitearvoihin ja tavoitetasoihin
Altistumismittaus
Työhygienia
Keräin kiinnitetään työntekijän hengitysvyöhykkeelle, ja näytteenotin kulkee mukana
Kerätään koko työvuoron ajalta 8 tunnin keskiarvoksi tai 15 minuutin jaksoissa
Verrataan HTP-arvoihin
HTP-arvo koskee aineen pitoisuutta työntekijän hengitysvyöhykkeellä. Koko päivän altistumisesta ilmoitetaan 8 tunnin keskipitoisuus, ja lyhytaikaisia, äkillisiä vaikutuksia aiheuttavista vaiheista näyte kerätään enintään 15 minuutin jaksoissa (Työsuojeluhallinto). Tuotannollisten haittatekijöiden arvioinnissa käytetään pätevöitynyttä työhygieenikkoa (Työterveyslaitos).
Miten hiukkasia sisäilmassa voi vähentää?
- Huolehdi, että ilmanvaihto toimii ja suodattimet vaihdetaan ajallaan. Ulkoilman hiukkaset tulevat sisään tuloilman mukana.
- Käytä liesituuletinta aina ruokaa laittaessa.
- Vähennä kynttilöiden polttamista, erityisesti pienissä tiloissa.
- Siivoa pinnat säännöllisesti kostealla liinalla, jotta laskeutunut pöly ei nouse uudelleen ilmaan.
Lue myös
TUTKIMUSPölynäyte ja pölyn koostumusMitä pinnoille laskeutuneesta pölystä voi tunnistaa.TIETOISKUToimiston sisäilma ja aivotMitä tutkimukset kertovat CO₂:sta, pienhiukkasista ja VOC-yhdisteistä.Haluatko selvittää sisäilman hiukkaset?
Kerro tilanteesta, niin suunnittelemme sopivat mittaukset ja tulkitsemme tulokset oikeaan vertailuarvoon.
OTA YHTEYTTÄ →Kirjoittanut Niko Salminen, rakennusterveysasiantuntija (RTA), kosteusvaurion kuntotutkija (KVKT) ja korjaussuunnittelija (KVKS)
Lähteet
Valvira. Asumisterveysasetuksen soveltamisohje, osa III (§ 14–19). Ohje 8/2016, päivitetty 3.5.2024.
PDFSosiaali- ja terveysministeriön asetus asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisistä olosuhteista 545/2015, 19 §.
FinlexWorld Health Organization. WHO global air quality guidelines: particulate matter (PM2.5 and PM10), ozone, nitrogen dioxide, sulfur dioxide and carbon monoxide. 2021.
who.intSosiaali- ja terveysministeriön asetus haitallisiksi tunnetuista pitoisuuksista 55/2025 (HTP-arvot).
FinlexTyöterveyslaitos. Teollisesti tuotettujen nanomateriaalien tavoitetasoperustelumuistio TY-02-2013.
ttl.fiAfshari A, Matson U, Ekberg LE. Characterization of indoor sources of fine and ultrafine particles: a study conducted in a full-scale chamber. Indoor Air 2005;15(2):141–150.
doiUS EPA. Particulate Matter (PM) Basics.
epa.govTyöterveyslaitos. Sisäilmaongelman selvittäminen työpaikalla.
ttl.fi