Sisäilman laadulla on tutkitusti mitattava yhteys ajatteluun ja keskittymiseen. Kävimme läpi kaksi Harvardin tutkimusta: toisen laboratoriosta, toisen oikeista toimistoista.
Kun sisäilma parani, testipisteet jopa kaksinkertaistuivat
Harvardin T.H. Chan School of Public Healthin tutkijat seurasivat 24 toimistotyöntekijää kuuden työpäivän ajan kontrolloidussa toimistolaboratoriossa. Osallistujat eivät tienneet, millaista ilmaa he kulloinkin hengittivät. Olosuhteita oli neljä: tavanomainen toimisto (VOC 500–700 µg/m³), matala VOC-taso eli ”vihreä” (alle 50 µg/m³), matala VOC-taso ja tehostettu ilmanvaihto eli ”vihreä+”, sekä vihreä+, johon lisättiin keinotekoisesti hiilidioksidia (Allen ym. 2016).
Jokaisen päivän päätteeksi tehtiin 90 minuutin kognitiivinen testi, joka mittasi päätöksentekoa yhdeksällä osa-alueella. Kokonaispisteet olivat vihreässä ympäristössä keskimäärin 61 % ja vihreä+ -ympäristössä 101 % korkeammat kuin tavanomaisessa toimistossa (Allen ym. 2016).
Suurimmat osa-aluekohtaiset erot, vihreä+ verrattuna tavanomaiseen toimistoon. Luvut ovat eroja testipisteissä selvästi erilaisten koeolosuhteiden välillä, eivät mittari ihmisen yleisestä suorituskyvystä. Tutkimuksen ensisijainen rahoittaja oli ilmanvaihtolaitevalmistaja Carrier (COGfx Study).
Pienetkin pitoisuusnousut näkyivät keskittymisessä
Toinen Harvardin tutkimusryhmä seurasi 302 toimistotyöntekijää 42 rakennuksessa kuudessa maassa (Kiina, Intia, Meksiko, Thaimaa, Iso-Britannia ja Yhdysvallat), kutakin vuoden ajan. Työpisteen sensori mittasi reaaliaikaisesti pienhiukkasia (PM2.5) ja hiilidioksidia. Hiilidioksidia käytettiin samalla ilmanvaihdon riittävyyden mittarina. Vuoden aikana osallistujat tekivät puhelimella toistuvasti kahta lyhyttä testiä (Cedeño Laurent ym. 2021).
Kyseessä on havainnoiva seurantatutkimus. Se osoittaa yhteyden, mutta ei yksinään todista syy-seuraussuhdetta.
Ruudulla näkyy värin nimi, ja tehtävänä on valita mahdollisimman nopeasti nappi, joka vastaa tekstin väriä. Sanan merkityksestä ei saa välittää.
Vaikeaan tehtävään menee aina vähän enemmän aikaa, koska aivot haluavat lukea sanan. Tutkijat mittasivat, kuinka paljon kauemmin vaikeaan tehtävään meni kuin helppoon. Mitä suurempi ero, sitä enemmän sana häiritsi keskittymistä.
Kymmenen kaksinumeroista yhteen- ja vähennyslaskua, esimerkiksi 47 + 28 tai 83 − 39. Mitataan, kuinka nopeasti vastataan ja kuinka monta oikeaa vastausta minuutissa ehditään antaa.
Mitä luvut käytännössä tarkoittavat?
Useimmat muutokset ovat noin prosentin luokkaa, eli yksittäisellä hetkellä ei mitään dramaattista. Selvästi suurin muutos näkyi värisanatestin vaikeissa tehtävissä: kun pitoisuudet nousivat, niihin kului 6–8 % enemmän lisäaikaa. Juuri ne mittaavat kykyä keskittyä, kun jokin häiritsee (Cedeño Laurent ym. 2021). Avokonttorissa työskentelevä tietää, miksi juuri se on oleellista.
Pienhiukkasten yhteys testituloksiin oli tilastollisesti merkitsevä vasta, kun pitoisuus oli vähintään 12 µg/m³. Tyypillinen pitoisuus työaikana oli Iso-Britanniassa noin 1 µg/m³ ja Yhdysvalloissa 1,7 µg/m³, Kiinassa 18 µg/m³ (Cedeño Laurent ym. 2021).
Kaksi erilaista tutkimusta, sama suunta
Laboratoriokoe näyttää, kuinka suuria eroja syntyy, kun sisäilma on selvästi huono tai selvästi hyvä. Toimistoseuranta taas näyttää, että pienetkin arkiset vaihtelut näkyvät, vähemmän dramaattisesti mutta johdonmukaisesti. Kummassakin useampi tekijä oli itsenäisesti yhteydessä tuloksiin (Allen ym. 2016; Cedeño Laurent ym. 2021). Siksi sisäilmaa kannattaa katsoa kokonaisuutena: kemialliset epäpuhtaudet, hiukkaset ja riittävä ilmanvaihto yhdessä.
Entä Suomessa?
Kumpaakaan tutkimusta ei tehty Suomessa, eikä tuloksia voi suoraan yleistää suomalaisiin työpaikkoihin. Työterveyslaitoksen mittausaineiston perusteella VOC-pitoisuudet suomalaisten toimistojen sisäilmassa ovat tyypillisesti pieniä (Työterveyslaitos 2021).
Toimistotyyppisille tiloille Työterveyslaitos on antanut TVOC-pitoisuudelle viitearvon 80 µg/m³. Se perustuu toimisto-, koulu-, terveydenhoito- ja päiväkotikohteiden mittauksiin: 90 prosentissa kohteista pitoisuus jää tätä pienemmäksi. Viitearvo ei ole terveysperusteinen raja, vaan sen avulla tunnistetaan tavanomaisesta poikkeavat tilanteet (Työterveyslaitos 2024). Asunnoille ja muille oleskelutiloille asumisterveysasetus antaa TVOC-pitoisuudelle toimenpiderajan 400 µg/m³ (STM 545/2015). Luvut kertovat siis eri asioista: toinen siitä, mikä on tavallista, toinen siitä, milloin on ryhdyttävä toimiin.
Asetuksen soveltamisohje muistuttaa, ettei 400 µg/m³:n alittuminen tarkoita, että sisäilma olisi automaattisesti kunnossa. Yksittäiselle yhdisteelle toimenpideraja on 50 µg/m³, ja eräille kosteusvaurioihin liittyville yhdisteille, kuten 2-etyyli-1-heksanolille ja TXIB:lle, vain 10 µg/m³ (Valvira 2016, päivitetty 2024).
Pienhiukkasille (PM2.5) asetuksen toimenpideraja sisäilmassa on 25 µg/m³ vuorokauden mittauksessa (STM 545/2015). Harvardin seurannan 12 µg/m³ ei ole suoraan verrattavissa siihen, koska tutkimuksessa tarkasteltiin hetkellisiä pitoisuuksia.
Yksittäisessä rakennuksessa voi silti esiintyä poikkeavia pitoisuuksia tai yksittäisiä merkityksellisiä yhdisteitä. Siksi olennaista on selvittää, mitä juuri teidän tilojenne sisäilmassa on.
Miten me selvitämme sisäilman laatua?
Sisäilman laatua ei näe silmällä eikä haista luotettavasti nenällä. Pelkkä VOC-mittauskaan ei yksinään riitä, vaan se on apukeino kokonaisvaltaisessa tutkimuksessa (Valvira 2016, päivitetty 2024). Rakennusterveysasiantuntijana teen työn mittareiden, näytteiden ja laboratorioanalyysien avulla. Tavallisimmat menetelmät:
Yhdessä kohteessa ei yleensä tarvita kaikkea. Valitsemme menetelmät tilanteen mukaan. Katso kaikki sisäilmatutkimuksemme
Epäiletkö toimistosi tai kotisi sisäilman laatua?
Kerro tilanteesta, niin katsotaan yhdessä, mikä tutkimus sopii juuri teille.