Formaldehydi on huoneenlämmössä väritön ja pistävän hajuinen kaasu. Formaldehydiä voi vapautua sisäilmaan puutuotteista, sisustustekstiileistä, maaleista ja lakoista sekä tupakansavusta ja kosmetiikasta. Formaldehydiä saattaa vapautua ilmaan myös laminaateista, parketeista ja paneeleista, jos näiden liimaukseen on käytetty formaldehydipitoista liimaa. Tupakointi ja kodin kemikaalit voivat myös lisätä formaldehydipitoisuutta. Suomessa formaldehydin pääasiallinen lähde on ollut lastulevy, jossa sidosaineena on käytetty ureaformaldehydiliimaa. Lämpötila ja kosteus hajottavat ureaformaldehydin ureaksi ja formaldehydiksi siten, että mitä lämpimämpi ja kosteampi ilma on, sitä enemmän formaldehydiä vapautuu. 

Formaldehydin pääasialliset haitat ovat silmän sidekalvojen ja ylähengitysteiden limakalvojen ärsytys. Oireet ilmenevät esim. jatkuvana yskänä, nenän tukkoisuutena, nuhana ja silmien kirvelynä. Hengitysilman formaldehydipitoisuuden noustessa voi ilmaantua päänsärkyä, pahoinvointia ja väsymystä.

Formaldehydin pitoisuus sisäilmassa pystytään selvittämään sisäilmatutkimuksella.

Styreeniä saattaa esiintyä sisäilmassa, jos rakennusmateriaalissa käytetyn polyesterihartsin komponentit eivät ole reagoineet täydellisesti keskenään. Se on uusi tuote sisäilman pilaajana ja on aiheuttanut eri puolilla maailmaa vaikeita yksittäisiä sisäilmaongelmia. Styreenille altistuu tapaturmavakuutuskeskuksen mukaan n. 3500 työntekijää.

Styreenille on tyypillistä pistävä haju ja huoneilman styreenipitoisuuden määrittäminen on aiheellista, jos sisäilmassa todetaan styreenille tyypillistä hajua ja rakenteissa on käytetty polyesterihartsipohjaisia tai muita vapaata styreeniä sisältäviä rakennusmateriaaleja. 

Styreenin välittömiä terveyshaittoja ovat silmien sidekalvojen ja hengitysteiden limakalvojen ärsytys. Lisäksi styreeni voi aiheuttaa hermoston toiminnan häiriöitä. On myös alustavaa näyttöä siitä, että styreenioksidi aiheuttaa koe-eläimille syöpää.

Styreenin pitoisuus sisäilmassa pystytään selvittämään sisäilmatutkimuksella. 

Ammoniakki on huoneenlämmössä väritön kaasu, jolla on sille tunnusomainen, pistävä haju.

Tavallisesti ammoniakin esiintyminen on liitetty orgaanista materiaalia sisältävien tasoitteiden hajoamiseen kosteuden vaikutuksesta. Näissä materiaaleissa kosteuden aiheuttamat hajoamisreaktiot ovat mahdollisia ja sen seurauksena mm. ammoniakkia pääsee vapautumaan sisäilmaan. Sisäilman ammoniakkilähteenä voivat toimia myös esimerkiksi rakennusmateriaalit, maalit, lakat, puhdistus- ja pesuaineet sekä ihmisen tai eläinten eritteet. Kohonnut ammoniakkipitoisuus voi myös viitata kostuneissa rakennusmateriaaleissa tapahtuvaan orgaanisten aineiden hajoamiseen. 

Ammoniakki ärsyttää silmiä ja limakalvoja. 

Ammoniakin pitoisuus sisäilmassa pystytään selvittämään sisäilmatutkimuksella.