Moni tunnistaa tunkkaisen, maakellarimaisen tai “mummolan” hajun ja ajattelee heti hometta. Todellisuudessa kaikki home ei haise ja osa hajuista ei liity homeeseen lainkaan. Kodin hajut voivat kertoa paljon rakennuksen tilasta, ilmanvaihdosta ja käytetyistä materiaaleista. Tässä artikkelissa kerromme, miten eri hajut syntyvät ja milloin on syytä selvittää asia tarkemmin.
Hajuaisti on herkkä, mutta ei varma mittari
Home ei aina haise. Useat kosteusvaurioon indikoivat homeet ovat täysin hajuttomia. Toisinaan mikrobikasvustot voivat sijaita myös syvällä rakenteissa ilman, että haju leviää sisäilmaan saakka. Kaikki havaitut hajut eivät myöskään liity homeeseen, vaan voivat olla peräisin esimerkiksi muovimattojen, liimojen tai puunsuoja-aineiden kemiallisista hajoamistuotteista.
Hajua kannattaa pitää kuitenkin tärkeänä vihjeenä, ja hajun lähde selvittää. Ammattilainen osaa arvioida, johtuuko haju rakenteiden kosteudesta, ilmanvaihdon epätasapainosta vai jostain muusta lähteestä.
Eri hajutyypit ja niiden mahdolliset syyt
Kodin haju voi kertoa paljon rakennuksen tilasta. Esimerkiksi maakellarimainen tuoksu liittyy usein ilmanvaihdon epätasapainoon – korvausilmaa tulee rakenteiden kautta, jolloin sisään kulkeutuu maaperän kosteutta ja mikrobeja.
Homeen haju syntyy mikrobien aineenvaihduntatuotteista, mutta kaikki homeet eivät haise lainkaan. Hajuttomuus ei siis sulje pois vauriota, eikä haju yksin riitä todisteeksi.
Vanhoissa taloissa esiintyvä niin sanottu “mummolan tuoksu” voi olla seurausta tetrakloorianisoli-yhdisteestä (TCA), jota on syntynyt puunsuoja-aineiden hajoamisessa. Haju on hyvin sitkeä, eikä vaadi kosteutta; usein ainoa korjaus on lähdemateriaalien poistaminen.
Kitkerä tai tervamainen haju voi viitata kreosoottiin tai kivihiilitervatuotteisiin, joita käytettiin ennen vedeneristeissä ja huovissa. Ne luokitellaan terveydelle haitallisiksi ja vaativat haitta-ainekartoituksen sekä hallitun korjauksen.
Jos sisäilmassa on imelä, muovimainen tuoksu, taustalla voi olla lattiarakenne, jossa kosteus on hajottanut muovimaton liimoja ja vapauttanut 2-etyyliheksanolia. Ongelma poistuu vain kuivattamalla ja uusimalla materiaalit.
Lahosienet voivat tuoksua jopa miellyttäviltä – kanelilta, omenalta tai herkkusieneltä – mutta ne ovat silti merkki vauriosta ja vaativat rakenteellisen tarkastuksen.
Tunkkaisuus kertoo useimmiten ilmanvaihdon puutteesta, mutta jos se yhdistyy kosteuteen, myös rakenteet kannattaa tarkistaa.
Jos taas haju muistuttaa viemäriä, syynä voi olla pelkkä kuiva hajulukko. Mikäli haju ei poistu vedellä, ongelma voi olla putkistossa tai paine-eroissa – silloin LVI-ammattilainen osaa auttaa.
Milloin haju on merkki todellisesta ongelmasta?
Hajun syy kannattaa selvittää, jos se
- voimistuu sateella tai lämpötilan vaihteluissa
- palaa tuuletuksen jälkeen
- tarttuu tekstiileihin tai vaatteisiin
- liittyy näkyvään vaurioon tai kosteusjälkeen
- aiheuttaa silmäoireita, ylähengitystieoireita, päänsärkyä tai kurkun ärsytystä
Tällöin kyse voi olla rakenteellisesta tai mikrobiperäisestä ongelmasta, jota ei voi ratkaista pelkällä ilmanvaihdon säädöllä tai hajunpoistolla.
Miten hajuongelmaa tutkitaan?
Kun hajun alkuperää selvitetään, tärkeintä on löytää juurisyy, ei vain poistaa haju hetkellisesti. Ammattilainen tekee kokonaisarvion, joka voi sisältää:
- Sisäilmatutkimukset – homeiden ja bakteerien analyysit
- Kuntotutkimuksen – rakenteiden kunnon selvittäminen rakenneavauksilla
- Materiaalinäytteet – mikrobikasvuston toteaminen materiaaleista
- VOC-mittaukset – haihtuvien orgaanisten yhdisteiden analyysi sisäilmasta
- PAH- ja formaldehydimittaukset – vanhojen materiaalien haitta-aineiden tunnistaminen
- Ilmanvaihdon tasapainon mittaus – paine-erot ja korvausilman reitit, jotka vaikuttavat hajujen kulkuun
Tavoitteena ei ole peittää hajua, vaan selvittää ja korjata sen aiheuttaja.
