60–70-luvun taloissa yleisimpiä riskirakenteita ovat maanvastaiset seinät, puutteellinen tuuletus sekä kapillaarinen kosteuden nousu. Nämä voivat aiheuttaa sisäilmaongelmia, mikrobivaurioita ja rakenteiden heikkenemistä. Riskit voidaan selvittää luotettavasti vain riittävän kattavalla kuntotutkimuksella.
Mitkä ovat 60–70-luvun talon yleisimmät riskirakenteet?
60–70-luvun rakentamisessa käytettiin ratkaisuja, joita pidettiin aikanaan toimivina, mutta jotka nykytiedon mukaan sisältävät selkeitä kosteusteknisiä riskejä.
Yleisimmät riskirakenteet ovat:
- Maanvastaiset seinärakenteet ilman riittävää kosteuseristystä
- Kellaritilat, joissa on orgaanisia materiaaleja betonin yhteydessä
- Puutteellinen tai kokonaan puuttuva tuuletus yläpohjassa
- Koolatut lattiarakenteet betonilaatan päällä
- Rakenteet, joissa ei ole huomioitu kapillaarista kosteuden nousua
Nämä rakenteet voivat sitoa kosteutta pitkäksi aikaa, mikä luo otolliset olosuhteet mikrobikasvustolle. Käytännössä näemme usein, että ongelmat ovat kehittyneet vuosien aikana huomaamatta, koska rakenteet eivät pääse kuivumaan.
Mistä tietää, onko talossa kosteus- tai sisäilmaongelma?
Kaikki ongelmat eivät näy päällepäin. Monesti ensimmäiset merkit ovat hyvin hienovaraisia.
Tyypillisiä merkkejä ovat:
- Ummehtunut tai poikkeava haju
- Kylmät tai kostealta tuntuvat lattiat
- Näkyvät kosteusjäljet tai materiaalimuutokset
- Asukkaiden oireilu
On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että pelkkä haju tai yksittäinen havainto ei riitä johtopäätöksiin. Ongelman todellinen laajuus voidaan selvittää vain tutkimalla rakenteita.
m dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. Ut elit tellus, luctus nec ullamcorper mattis, pulvinar dapibus leo.
Miksi pelkkä kuntotarkastus ei riitä?
Moni sekoittaa kuntotarkastuksen ja kuntotutkimuksen keskenään. Kuntotarkastus on pintapuolinen arvio, kun taas kuntotutkimus menee rakenteisiin asti.
Käytännössä näemme usein tilanteita, joissa pelkän tarkastuksen perusteella on tehty virheellisiä päätöksiä. Tällöin ongelmat voivat jäädä piiloon ja tulla esiin vasta myöhemmin, usein kalliimpina.
Jos tavoitteena on tehdä korjaussuunnitelma tai arvioida remontin kustannuksia, tarvitaan aina riittävän laaja kuntotutkimus.
Miksi kuntotutkimus kannattaa tehdä ennen remonttia?
Kuntotutkimus antaa pohjan kaikille jatkotoimenpiteille. Ilman sitä korjaaminen perustuu helposti arvailuun.
Hyvin tehty kuntotutkimus mahdollistaa:
- Tarkan korjaussuunnitelman laatimisen
- Kustannusten realistisen arvioinnin
- Oikeiden korjausmenetelmien valinnan
Jos tutkimus tehdään liian suppeasti, joudutaan usein palaamaan takaisin lähtöpisteeseen – ja maksamaan tutkimuksesta uudelleen.
Salaojat vai kapillaarinen kosteus?
Yksi yleisimmistä harhaluuloista liittyy salaojiin. Vaikka salaojat ovat tärkeä osa rakennuksen kosteudenhallintaa, ne eivät estä kapillaarista kosteuden nousua rakenteissa.
Tämä tarkoittaa, että vaikka salaojat olisivat kunnossa, kosteus voi silti nousta maaperästä rakenteisiin. Tämän vuoksi ongelman syy täytyy aina selvittää tapauskohtaisesti.
Jos haluat ymmärtää tätä ilmiötä tarkemmin, suosittelemme lukemaan myös tämän artikkelin kapillaarisesta kosteudesta: https://sokkelikuivaus.fi/kapillaarinen-kosteus-sokkelissa-tai-kellarissa-kuinka-tunnistat-ja-pysaytat-ongelman-ajoissa/
Yhteenveto asiantuntijalta
60–70-luvun talojen riskit liittyvät pääasiassa kosteudenhallintaan ja rakenteiden toimivuuteen. Näiden ongelmien tunnistaminen ilman kuntotutkimusta on käytännössä mahdotonta.
Tyypillinen virhe on lähteä korjaamaan ilman riittävää tietoa, mikä johtaa helposti vääriin ratkaisuihin ja ylimääräisiin kustannuksiin. Valitettavan usein näemme, että korjauksia joudutaan tällöin tekemään useaan kertaan. Siksi suosittelemme aina kattavaa kuntotutkimusta ennen kuin yhtään korjaustoimenpidettä aloitetaan.
Lopuksi
60–70-luvun talo voi olla erinomainen ja pitkäikäinen koti, kun sen kunto selvitetään oikein. Riskirakenteet eivät automaattisesti tarkoita ongelmia, mutta ne tulee tunnistaa ja tutkia ajoissa.
Jos epäilet kiinteistössäsi kosteus- tai sisäilmaongelmaa, ensimmäinen askel on tilanteen mukaan joko sisäilmatutkimus tai riittävän laaja kuntotutkimus. Oikea lähestymistapa valitaan aina kohteen ja oireiden perusteella.
